TURUN ROMANTIIKKA: Ajatus on kapinaa

Kun nuoret meikatut miehet alkavat politikoida, on syytä olla varpaillaan. Turun Romantiikka julistaa systeemin tyhjyyttä ja valheellisuutta, mutta näennäinen itseironia ei pysty peittelemään sanoman armotonta naiiviutta.
Kovilla odotuksilla ladatulla esikoisalbumilla sanoitukset vilisevät tuotemerkkejä ja todellisten julkisuuden henkilöiden nimiä, mikä on varmasti tiedostettu rohkeuden osoitus, mutta mikä käytännössä ei tuo teksteille yhtään enempää painoarvoa, jota ne kipeästi kaipaisivat. Turun Romantiikka käsittelee mediaseksikkäästi globalisaatiota, kasvavaa yritysvaltaa ja nykyihmisen turhamaisuutta, jotka kaikki ovat noteeraamisen arvoisia ilmiötä populaarikulttuurissakin. Tällä kertaa teemat ovat kuitenkin mukana vain osoittaakseen bändin nokkeluutta, johon se itse vähän väliä kompastuu.
Kaikki olisi korjattavissa, jos Turun Romantiikan musiikki viestittäisi poikien olevan vilpittömästi vihaisia tai edes huolissaan. Purkkapoppaava soundi antaa kuitenkin ymmärtää bändin jäsenten haluavan vain olla rocktähtiä. On hankala ottaa tosissaan eksistentialista tuskaansa purkavaa teinilaumaa, jonka musiikista tulee toistuvasti mieleen vain Slade. Levyn valopilkuiksi jäävät pari tarttuvaa renkutusta, kuten Kapinaattori ja Monta minää, joista Tehosekoitin olisi glam-kaudellaan ollut ylpeä. Ainekset olisi myös Maritta Kuulan suurella liekillä esittämässä Gonzo kauniissa, joka tosin sekin pilataan lattapäisellä kertosäkeellä.
Aika tulee näyttämään kasvaako Turun Romantiikka lapsenkengistään uskottaviksi kapinan airueiksi. Loogisin kehityskaari olisi pahimman nokkavuuden kuihtuminen hiljalleen pois, jolloin bändikin voisi keskittyä rokkaamiseen vailla tarvetta esittää älykköjä.