Turun Romantiikasta ei sittenkään tullut Suomen Manic Street Preachersia. Aika on kuitenkin tehnyt yhtyeelle hyvää. Koppava glam punk on enää muisto vain. Rock’n’rollin viimeiset dandyt on monimuotoinen valikoima folkia, country poppia ja jopa iskelmää sarkasmin sitoessa käsitellyt teemat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Musiikillisesti Turun Romantiikka on saattanut seestyä, mutta teksteissä se ei näy. Kipakkaan tahtiin yhtye marssittaa esille muun muassa apokalyptisia visioita ympäristötuhoista, nenäkästä eliitille irvistelyä sekä tällä kertaa myös sirpalemaisia palasia henkilökohtaisesta elämästä. Viimeksimainitut on tosin turvallisesti kiedottu itseironian kaapuun kuin kertoakseen kuulijalle, että bändi ymmärtää indie rockin soittamisen merkityksettömyyden maailman painajaismaisissa pauhuissa.
Turun Romantiikka on kirjoittanut uran parhaat biisinsä ja albumin hellyyttävä Turun kaupungin romantisointi antaa levylle uniikin luonteen. Liekö bändi kuitenkin jäänyt kiitollisuudenvelkaan normaalisti kirjoja kustantavalle julkaisijalleen, kun lähes joka biisissä turkulaiset runoilijat huokailevat asiayhteyksiin huonosti istuvia jorinoitaan.