Myyt-yhtyeestä nelisen vuotta sitten siinnyt Tuvalu on herättänyt huomiota mainostempauksillaan. ”Dogma04”-julistus olisi tosin voinut kulkea myös nimellä ”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”.
Mainosten ostamisen itseltään epääminen on helppoa kenelle tahansa, eikä radiosoiton kieltämistäkään voi riippumattomalla sektorilla varsinaisena urotekona pitää. Olisivat samalla ilmoittaneet, ettei Tuvalua saa ikinä laittaa Mojon kanteen tai Rick Rubinia päästää sitä tuottamaan.
Tamperelais-helsinkiläisen orkesterin debyyttialbumi Pimeä saartaa meitä! oli erikoinen sekamelska, joka lähti liikkeelle kuin jääkaapissa itseään jähmettänyt ja naislaulajaan vaihtanut The Mars Volta. Kakkoslevy Viimeiset hetket ovat käsillä! starttaa seesteisemmissä merkeissä. Heti introkebiisi Daktaaliavaruus kääntyy vahvasti sisäänpäin, eikä toiminta tai sen motiivi aukea kunnolla myöhemminkään.
Varsinaisesta taidepiereskelystä Tuvalua ei pääse syyttämään, mutta pelottavan lähelle sitä livutaan. Huumorittomuus, Annina Antinrannan kolkot lauluosuudet ja suorittavan ulkokohtainen soitto saavat lämpötilan miinukselle.