Edes levy-yhtiön tiedote ei löydä sanoja kuvaamaan Twilightia: onko se oikea bändi, projekti vai vain löyhä yhteenliittymä? Kolmannen levyn ilmestyessä porukka on jo lähtenyt eri suuntiin. Tosin Twilightin uhottiin hajonneen jo ensimmäisen levyn jälkeen. Twilightin musiikki on häiritsevää, häröäänistä ja blackmetallipohjaiseksi laskettavaa. Pääosa soittajista on kerääntynyt yhteen yhdysvaltalaisista black-orkestereista. Sonic Youthin Thurston Moore on tässä porukassa kummajainen.
Hahmottomana, elektronisesti latautuneena ja täysin arvaamattomana III: Beneath Trident’s Tomb on äärimmäisen kiinnostava. Se on pääosin hidas ja sekä soitoltaan että tunnelmaltaan rujon raskas albumi. Kauniimmilla hetkillään se kuulostaa vähän Swallow The Sunilta, mutta kauneuteen viittaaminen voi viedä harhaan, sillä Twilightin kolmonen on yhtä ihana kuin keuhkosyövän kuva thaimaalaisen tupakka-askin kyljessä. Laulu on tällaiselle levylle täydellistä, eli hirveää, raastavaa rääkyä. Beneath Trident’s Tomb on likipitäen epämusiikkia, mutta silti se koukuttaa, kaikessa rumuudessaan ja hälyssään. Synkän ja painostavan musiikin ystäville.