Imatran pojat tekevät kolmannella levyllään linjansa selväksi. Voimametalli saakoon väistyä kokonaan. Bändi vetää häpeilemättä kasarimalliin siten kuin amerikkalaiset yhtyeet aikoinaan tyylisuunnan lanseerasivat. Swinelords on siis pikkuisen kevyemmälle laidalle kallellaan olevaa heviä.
Periaatteessa Twilightningiin pätevät yhä kaikki samat adjektiivit, joita yhtyeen yhteydessä on viljelty ennenkin. Bändin biisien esillepano on tyylikäs ja taitavasti esitetty, vaikkakin tuotannollisesti levyltä jää kaipaamaan rohkeampaa ilmavuutta. Tällaisenaan tuotanto korostaa Twilightningin kappaleista esiin puskevaa hard rock -asennetta, jota ei voi tervehtiä kovin suurella ilolla.
Yhtye ei sentään ole tinkinyt tyylitajuisesta lähestymistavastaan. Kappaleiden hieman kyseenalaisesta luonteesta huolimatta bändin otteessa on sellaista kypsyyttä ja varmuutta, joka ansaitsee hyväksyvää nyökyttelyä. Toisaalta on korostettava, että Twilightning ei ole edes lähellä sortua sellaiseen höpsismiin, joka tuntuu olevan saman tyylisuunnan edustajilla ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Swinelords on Twilightningilta askel taaksepäin. Lähtöruutuun se ei palaa, mutta ilmeisesti yhtye haluaa tarkastella vaihtoehtoisia väyliä vielä uudemman kerran, vaikka jo valittu polku oli reitillä oikeaan suuntaan.