TWILIGHTNING: Delirium Veil

Twilightningiin on törmätty jo demoefektin puolella, jossa bändi ei ole saavuttanut korkeinta sijaa. Olennaisilta osiltaan bändi on ollut jo suht valmis, mutta kehitystäkin on tapahtunut. Sitten viimeisimmän demon se on ottanut riveihinsä uuden laulajan eikä päätös ole hullumpi. Heikki Pöyhiä on juuri sellainen vokalisti, jota Twilightning tarvitsi: vahvaääninen ja ulottuva. Twilightningissa on paljon Sonata Arcticasta ja Stratovariuksesta muistuttavia tekijöitä, mutta eipä se ole mikään ihme.

Suomalaisella voimametallilla on tänä päivänä vahvat perinteet, joiden standardit ja lähtökohdat ovat monilta osin paljon korkeammalla tasolla kuin Keski-Euroopassa. Lisäksi suomalaisen voimametallin perinteet tuntuvat noudattavan paljon tiukempia raameja, jolloin vertailuilta ei voi välttyä, mutta ei niitä myöskään pidä hävetä. Näistä lähtökohdista katsoen Twilightning on ainakin meikäläisittäin ajateltuna saanut paremman lähtöruudun ulkomaalaisiin heimoveljiinsä verrattuna.

Vaikka Twilightningilla on erinomaiset lähtökohdat, se ei ole suinkaan valmis bändi. Sen kappaleissa on säkenöivää intoa ja idearikkautta, jotka eivät vielä täysin puhkea kukkaansa. Yhtye hakee edelleen omaa ilmettään ja siksi ei ole yhtään tavatonta, että bändi sortuu välillä kliseisiin.

Twilightningissa on kuitenkin runsaasti elinvoimaa ja tervettä uhoa. Kun se on osoittanut kehityskelpoisuutensa, nyt bändin harteille uskaltaa jo ladata niitä kovia odotuksia, joita se saa lunastaa muutamalla seuraavalla levyllään.