TYRÄVYÖ: Helminauha

Tyrävyö kuuluu siihen epäonniseen kastiin muun muassa Faken ja Juustopäiden kanssa, joiden nuoruus kuuluu musiikissa vain kokemattomuutena, kömpelyytenä ja suodattomattomina vaikutteina. Helminauha on periaatteessa hyvä alku nuorelle bändille – jos se olisi omaan käyttöön nauhoitettu demo.
Kymmenestä omasta ja kolmesta lainasta muodostuvan Helminauhan biisit kierrättävät pelkästään kliseitä ja etenkin laulusovitukset ja soiton sulavuus ontuvat pahemman kerran. Karmivinta kuultavaa on kuitenkin bändin härski Apulanta-kloonaus, joka vielä Ei enempää -raidalla pysyy aisoissa, mutta loppua kohden yhtye ei yritäkään varioida vaikutteitaan vaan tutuilta kuulostavat osiot ovat suoraan blokattuja. Nuoruuden tuskaa käsittelevät sanoituksetkin kuuluisivat ainoastaan pöytälaatikkoon. Pitkäksi miinukseksi yhtyeelle on pakko lukea myös kaikki nyanssit hukkaava roiskaisu pop-klassikosta Ajetaan tandemilla.
Tyrävyö on päästetty levyn tekoon aivan liian varhain.