THE USED: The Used

Ikään kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin. Parikymppisiä jolppeja, joiden bänditoiminnan peruskivi lepää siinä, kun kerrotaan albumillisen verran omista traumoista, tuskasta ja kaikista elämässä tehdyistä vääristä valinnoista. Kaikki tämä hermoja koettelevan ylidramatisoivan kiljukaulan välityksellä ja tyylitajuttomuudella, joka on amerikkalaisille indie rock -bändeille ollut viime vuosina pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Vähän vähemmän kyynisempi tarkkailija voisi sijoittaa The Usedin siihen nousevaan emo rock -bändien joukkoon, joita tupsahtaa markkinoille tasaiseen tahtiin. The Usedilla eikä monella muullakaan tyylinsä edustajalla ei ole enää kosketuspintaa alkuperäiseen emo punk -soundiin, vaan kaikki on siistitty mahdollista radiosoittoa varten. Kaikki huolella tuotettu ja tiukasti soitettu, mutta täysin vailla sielua. Biisit täyttävät kyllä genren muotopuolen vaatimukset, mutta siihen kykenee tässä maailmassa aika monta tuhatta demobändiäkin.

Miksi siis satunnaisen kuulijan tai edes vannoutuneemman alan harrastajan tulisi valita The Used muiden yrittäjien joukosta? Siihen kysymykseen ei albumi anna vastausta. Jos emo rockiin haluaa aidomman kosketuksen, voi kuuntelemisen aina aloittaa vaikkapa Fugazista tai At The Drive-Inista. Tai jos popmaisempi lähestymistapa miellyttää, niin Get Up Kidsistä tai tämän hetken kuumimmasta jenkkiemoilija Jimmy Eat Worldista. The Usedilla me emme tee mitään.