VARJO: Muistijälkiä

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Kas kummaa. Kahden lupaavan albumin jälkeen odotin innoissani Varjon uutuutta, jonka toivoin jalostavan yhtyeen maalailevan synkkää goottirockia vielä määrätietoisemmaksi ja persoonallisemmaksi. Edellislevy Paratiisissa (2003) oli melkein onnistua kunnianhimoisena goottimöhkäleenä, mutta jäi kuitenkin vielä sisällöllisesti muotoaan jälkeen.

Arvio

VARJO
Muistijälkiä
Futurecords

Kas kummaa. Kahden lupaavan albumin jälkeen odotin innoissani Varjon uutuutta, jonka toivoin jalostavan yhtyeen maalailevan synkkää goottirockia vielä määrätietoisemmaksi ja persoonallisemmaksi. Edellislevy Paratiisissa (2003) oli melkein onnistua kunnianhimoisena goottimöhkäleenä, mutta jäi kuitenkin vielä sisällöllisesti muotoaan jälkeen.

Yllätyksekseni Varjo on päättänyt tehdä toisin. Muistijälkiä toki esittelee tuttua, kohtalokkaalla romantiikalla maalailevaa ja jylhän painostavaa synkistelyä, mutta poukkoilee välillä täysin päinvastaisiin suuntiin. Esimerkiksi Synti meuhkaa kiihkeästi ja Tulva kuulostaa radiokertosäkeineen New Orderin ja suomirockin sekoitukselta.

Levyllä on useita onnistuneita biisejä, kuten uljaasti kasvava, haikea Liftari ja mustaparaatimainen punkahdistus Meillä on räjähteitä, mutta samalla levyllä näin erityyliset kappaleet vain syövät toistensa tehoa – niin ylivoimaisia kappaleiden väliset tyylihypyt ovat. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu siis levyn ontuva rytmitys.

Muistijälkiä-albumin toteutus on aiempaa karumpi ja pelkistetympi, mikä tuntuu paikoin enemmän keskeneräisyydeltä kuin harkitusti rosoiselta tyyliltä. Varjon suuri vahvuus on edelleen ketään nöyristelemätön rohkeus, joka tällä kertaa sattuu viemään yhtyettä hieman sekaville vesille.

Lisää luettavaa