VEETI: Veeti

Veeti Kallio odotti kauan ennen kuin ryhtyi ensimmäiseen sooloalbumiinsa. Muiden projektien lomassa kahden ja puolen vuoden aikana väsätty Veeti koostuu lähes täysin tekijän sävelistä ja sanoista. Läheistä tukea on tullut multi-instrumentalisti/tuottaja Teijo Mikkoselta, ennen muuta sovituksissa. Todennäköisesti kiekko yllättää monet fanit olemalla paljon enemmän rockia ja poppia kuin soulia tai funkia, vaikka jälkimmäisten vaikutus kuuluukin ikään kuin mutkan kautta. Kuten muillakin täkäläisillä soul-veljillä, iskelmä näyttelee myös Veetillä merkittävää osaa. Meiltä ei näemmä löydy sellaisia alan miehiä tai naisia, joiden kasvualusta olisi pelkästään soulissa ja R&B:issa.

Rajusta hard rockista funkadeelisen vätkytyksen kautta kirkamaiseen balladi-paatokseen pujotteleva Veeti piirtänee moniaineisuudessaan aika rehellisen kuvan isännästään. Minun makuuni sointi on vähän liian "radioystävällisesti moderni", tietenkin saundillinen radikaalius voisi karsia ostajakunnan laajuutta. Täysin eri miehistä kasattu live-bändi pukee nämä laulut paljon seksikkäämpiin ja maanläheisempiin vaatteisiin. Levyn sointi on melko rakennetun tuntuinen ja välillä saumat näkyvät.

Ensimmäiseksi sinkuksi valittiin herkistelevä Saat, toiseksi veikkaan Vuokko Hovatan kanssa laulettua Vain yksi suudelmaa tai melodramaattista Helpompi vangita tuuli -rallia. Itse lämpenen eniten tekstiltään hämärälle ja Veetin puolifalsettisen laulustemman kruunaamalle avausraidalle Raivotarjontaa, jota rakenteeltaan omintakeisimpana on vaikea lokeroida. Veetin muut, hempeilyä ja turbopaahtoa tasaisesti vuorottelevat, numerot lyövät korttinsa pöytään vähän liian ilmeisesti, vaikka ne eräänlaisina uuden vuosituhannen iskelminä toimivatkin varsin hyvin.

Veetin vanha Velvets-kaveri Sami Saari on ehtinyt jo kolmanteen soolotyöhönsä. Turisti jatkaa laulavan suutarin aurinkoista popsoul-linjaa orastavalla latino-virityksellä tähän päivään päivitettynä. Kokonaisuus pysyy koossa, vaikka tuotantopallilla istuu valtaosasta vastaavan kitaristi Jarmo Saaren lisäksi ohjelmoitsijapari Teppo Mäkynen & Mikko Paavola kolmella raidalla ja perkussionisti Abdissa Assefa yhdellä. Sävelmät ovat pääosin Saaren omia, sovitukset on uskottu tuottajille. Turisti matkailee kesäisissä tunnelmissaan luontevasti perkussioiden ja puhaltimien värittäessä valoisasti rytmikästä sointia. Radioviihteenä, joksi tämä ilmeisen selvästi on tarkoitettu, homma toimii mallikkaasti.

Napakasti bluesahtavalla kitarariffillä rauhallisesti nytkyvä Naisen kanssa, Timo Kiiskisen nopeammin sykkivä Leijuvaa energiaa ja princemäisesti funkyllä bassosaundilla muljahteleva Taivas saa odottaa ovat paljon mehevämpää nyky-R&B:ia kuin 98 % MTV:n myöhäistarjonnasta. Kevyttä, vaan ei tahmeaa tai imelää. Zoomaillen discoilee kieltämättä jo melkein raivostuttavasti, mutta Mäkysen ja Paavolan ohjastama, elegantisti konerytmitetty Kristallipallo onnistuu luomaan Burt Bacharachin ja Sergio Mendesin 60-luvun funkyjen sunshine-klassikoiden ilmapiirin aivan nappiin nykyajan keinoilla ja silaa vielä paketin juurevasti svengaavalla brasilialaislopukkeella. Brassiestetiikka siivittää erityisesti Levoton- ja Raimunda tanssii -kappaleita Assefan trimmatessa nimiraidasta onnistuneen funk liten.

Turisti on niin avoimesti kevyt ja pikantteja yksityiskohtia pursuava svengitarjotin, että siitä on vaikea olla pitämättä.