VESA-MATTI LOIRI: Inari

VESA-MATTI LOIRI
Inari
Warner

Vesa-Matti Loirin Ivalo-albumin (2006) lanseeraama kotimaisten rock- ja pophittien pelkistäminen Eino Leino -yleisönkin sulattamaan makuun oli niin menestyksekäs konsepti, että jatko-osan julkaiseminen oli vain ajan kysymys.

Lapin rauhassa mahdollisimman vähäeleisesti työstetty Inari hidastaa Ivalon tapaan laulunsa usein lähes pysähdyksiin Vesa-Matti Loirin syvän äänen tullessa intiimisti kosketusetäisyydelle. Kauko Röyhkän Talo meren rannalla, Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan, Ultra Bran Sinä lähdit pois ja Tuomari Nurmion Kurjuuden kuningas toimivat Loirin ja Hannu Pikkaraisen riisumina kohtuullisesti, mutta kaikille lauluille ei käy yhtä hyvin. Dave Lindholmin Minun nimeni on nimessun ja A.W. Yrjänän Ruoste ovat niin tiukasti tekijäinsä persooniin sidottuja, että Loirin versiot ovat väistämättä teennäisiä. Freemanin Yksi lensi yli käenpesän ja Miljoonasateen Lapsuuden sankarille -hitin mukanaoloa on myös vaikea ymmärtää.

Inaria ja edeltäjäänsä tuskin olisi olemassa ilman Johnny Cashin viimeisiksi töiksi jääneitä ja osin samalla metodilla tehtyjä albumeita. Kun Loirin tulkinnat kuitenkin jäävät tunnetasolla Cashin näkemyksiä ulkokohtaisemmiksi, niin Inari jähmettyy kohteliaan kulturelliksi kahvipöytämusiikiksi. Pelottavimman skenaarion mukaan Ivalo ja Inari saavatkin ennen pitkään seuraansa Ikean.