VESA-MATTI LOIRI: Kasari

VESA-MATTI LOIRI
Kasari
WEA

Eipä voita jatkopala ykkösosaa tässäkään jatkumossa. Ivalon (2006) seuraajaa Inaria (2007) saattoi vielä pitää perusteltuna julkaisuna, mutta Loirin Lapin-piilomökiltä näkyvän järvenselän mukaan nimetyllä kokonaisuudella etäännytään liian kauas alkuperäisidean väkevyydestä ja merkityksellisyydestä.

Siinä missä Ivalo oli eri tunteita tasapuolisesti herättelevä mahtipaketti ja Inari kuin lohduton, mutta tyylikäs hautajaistilaisuus, pyrkii Kasari ilmeisesti olemaan veijarimainen ja kepeämpi. Siis näissä puitteissa.

Se on erittäin huono idea, kuten Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin -luennan nolo puheosuus osoittaa. Ehkä tarkoitus on ollut olla itseironinen, mutta jos ajatus liitää Jean-Pierre Kuselan pikemmin kuin Eino Leinon suuntaan, ei tee mieli alkaa vetää lippua salkoon.

Johnny Cashin ja Rick Rubinin eväät on tältä osin syöty, eikä Kasaria voi perustella muulla kuin sillä, että nyt saadaan puhua juhlavasti ”Loirin Lapin-trilogiasta”. Ensi isänpäiväksi Warner voisikin nostaa panoksia tilaamalla maestrolle uusia biisejä vaikka Kasarillakin versioiduilta Dave Lindholmilta, Tuomari Nurmiolta ja Jarkko Martikaiselta.
Vai onko luvassa parilla alun perin hyllytetyllä tulkinnalla ryyditetty kokoelma?