WHISPERED: Thousand Swords

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Antti Mattila.

Suomessa on todennäköisesti maailman vahvin kansanmusiikki- ja kansantaruvaikutteinen metalligenre peikkoineen, pakanoineen, viikinkeineen ja metsäläisjuoppoineen. Menestys ja ansaittu huomio kiihdyttävät bändien syntyä, mutta uusilla tulokkailla ei ole helppoa.

Arvio

WHISPERED
Thousand Swords
Redhouse

Suomessa on todennäköisesti maailman vahvin kansanmusiikki- ja kansantaruvaikutteinen metalligenre peikkoineen, pakanoineen, viikinkeineen ja metsäläisjuoppoineen. Menestys ja ansaittu huomio kiihdyttävät bändien syntyä, mutta uusilla tulokkailla ei ole helppoa. Tason ja omaleimaisuuden on oltava heti kohdallaan, muuten ei ole mitään mahdollisuuksia.

Riihimäen Whispered vastaa omaleimaisuuden haasteeseen vahvoilla japanilaisen folkloren ja musiikin vaikutteilla. Miekat viuhuvat, samurai-sankareista tarinoidaan ja nousevan auringon musiikkia on kylvetty biisien sisään, ei pelkkiin introihin ja välisoittoihin. Selkärangaksi ilmoitettu deathmetalli johtaa harhaan: Whisperedin melodisuus, eeppisyys ja kikkailu – joka valitettavasti kääntyy välillä pelkäksi neppailuksi – ovat ärjynpuoleisia, mutta eivät sentään death-jyrkkyyksillä. Laulajakitaristi ja pääasiallinen biisinikkari Jouni Valjakka tosin rähisee kuin Ensiferumin Petri Lindroos.

Thousand Swords jättää kuvan yhtyeestä, joka on treenannut riittävän usein, mutta ei osu vielä sävellyksellisesti oikealle hehtaarille. Biiseissä on hetkiä, jotka sivaltavat hanget purppuranpunaisiksi ja ilmoittavat, että Whispered on tulossa, mutta kokonaisuus on Suomen oloissa valju. Seuraavalla kerralla tarvitaan enemmän Shogunia ja vähemmän Kung Fu Pandaa.

Lisää luettavaa