WHISTLE BAIT: Bait´s Motel

WHISTLE BAIT
Bait´s Motel
Bluelight

Musiikin tyylikirjon voi paikantaa jonnekin Hitchcockin Psykon syntyvuosiin, mutta Bait's Motelin huonepalvelu on paljon valoisampaa ja sympaattisempaa. Norman Batesin synkeiden fiksaatioiden sijasta tuudittaudutaan pikemmin Anthony Perkinsin teinihitin Moonlight Swim kaltaisiin tunnelmiin. Vesa Haajan erinomaiset kappaleet sekä Whistle Bait -musikanttien soitannan varmuus ja vaivattomuus tuottavat jälleen uuden täyteläisen albumin, jonka biisikimara hehkuu ja yllättää kuin monenmakuisen liköörin kerrosdrinkki.
Tosikkomaisesti ruodittuna levyn kappaleista voi nyhtää esiin ilmiselvimmät vaikutteet Elviksen, Ricky Nelsonin ja Roy Orbisonin pop-kukoistuksen kaudelta. Hedelmällisempää on huomata, kuinka taitavasti ja ilmavasti orkesteri ottaa huomaansa aikamoisen laajan skaalan terhakkaasta fiftarirockista kuulaaseen rautalankaan. Kattausta höystävät vuorollaan kevyen soulahtavat tai texmexiä raikuvat brassit, pulputtavat taustatyttöset, sulavat jousisovitukset ja reipas western-hölkötys harputuksineen. Todella fantastiseksi Whistle Bait yltää hiukan mystisemmin sävelletyissä tai sävytetyissä biiseissä, kuten ovelasti urkutahditettu ja sitarimaisesti kitaroitu When The Time Stops. Paikkansa löytävät myös vuosien 1994 ja 1997 loistavat singlebiisit Four Aces And Joker sekä Another Lazy Sunday. Basisti Lasse Sirkko istuu saumattomasti Olli Haaviston tuottamaan upeaan bändisointiin edesmenneen Marko Mäkelän sijalle. En saata olla ihailematta tätä hienoksi hiottua ja hikoiltua musiikkia, tomuttumatonta tekemisen asennetta ja soittamisen itsestäänselvää iloa.