Pitkästä aikaa kruisailevalla groovella soitettua popmusiikkia. Corsicana Lemonade on White Denimin kuudes albumi ja omalla kohdallani ensikosketus yhtyeeseen, jonka soinnista kuuluu powerpopin ja progen ohella vaikutteita myös Herbie Hancockin suuntaan kumartavasta jazzista ja leveälahkeisesta rokista.
White Denimin paketti pysyy silti tiukasti kasassa, vaikka muutama mutteri levyn aikana pääseekin löystymään – ja hyvä niin, sillä rikotut kappalerakenteet ja paikon käsistä lähtevä irrottelu saa päihtymään silkasta musiikin fyysisyydestä. Laulaja-kitaristi James Petrallin vahva texasilaiskorostus tuo lisäksi pikantin lisän lämpimänä ja hikisenä hohkaavalle levylle.
Kuvittele Jim O’Rourke soittamassa fuzzkitaroilla ryyditettyä sekametelisoppaa Wilco taustabändinään tai hiljaisimmillaan Posies soittamassa countrya, niin pääset lähelle yhtyeen yleissoundia! Corsica Lemonade on vuoden makeimpia julkaisuja ja paranee jokaisella kuuntelukerralla ollen kenties ensimmäinen uusi albumi koko vuotena, joka ei nosta missään vaiheessa käyrää otsassa – liki täydellinen poplevy siis.