Viimeksi salanimellä Bonnie ’Prince’ Billy mainion I See A Darkness -albumin julkaisseen Will Oldhamin faneja hemmotellaan kummajaiskokoelmalla, jonka nimen alkuosa viittaa Steve Albinin tuottamalta ja julkaisematta jääneeltä Guaraperolta pelastettuihin biiseihin Sugarcane Juice Drinker ja Call Me A Liar. Lost Blues Vol. 2 on puolestaan jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle ykkösosalle.
Jossain Amerikan takametsissä kuvatun hidastetun kantri- ja bluesfilmin soundtrackiltä kuulostava Guarapero / Lost Blues Vol. 2 tarjoaa liki perverssin valikoiman tekniseltä tasoltaan lähinnä toivotonta verantamusiikkia, viulunkitkutusta, kompuroivia rumpuja ja takaperoisten äänten kipeää Twin Peaksiä. The Risen Lordilla kuullaan jopa syntsaa ja koneistettua rytmiä, mutta levyn varsinainen yllätysveto on versio AC/DCn Big Ballsista, jonka lauluosuus tuntuu kaikuvan jostain eteisen perukoilta. Every Mother’s Sonia kuunnellessa huomaa, että Will Oldhamin rinnalla Neil Young on uikuttavimmillaankin todellinen Risto Reipas.