WINTERBORN: Farewell To Saints

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Kokkolalainen Winterborn on ehditty kolmessa vuodessa keittää jo monissa liemissä. On miehistönvaihdoksia, levy-yhtiösotkuja, kiertue Doron kanssa ja niin edelleen. Vuodet ovat opettaneet.

Arvio

WINTERBORN
Farewell To Saints
Playground

Kokkolalainen Winterborn on ehditty kolmessa vuodessa keittää jo monissa liemissä. On miehistönvaihdoksia, levy-yhtiösotkuja, kiertue Doron kanssa ja niin edelleen. Vuodet ovat opettaneet.

Bändin vaikutteiden kirjo on jopa laajempaa kuin Cold Reality -debyytillä (2006). Kappaleista löytyy suunnilleen kaikkea Rainbow’n ja nykymuotoisen powermetallin väliltä. Vaikutteiden valikoima on niin runsas, että ne nivoutuvat moni-ilmeisesti yhteen. Aluksi tosin Winterbornin soppa vaikuttaa samealta, mutta aika tekee tehtävänsä ja kappaleiden sävyt pääsevät esille vähän kerrallaan.

Tunnelmallisesti Winterbornin kakkosella on jotain samaa kuin Kamelotin levyillä, vaikka musiikillisia yhtymäkohtia yhtyeillä ei  juuri olekaan. Edeltäjäänsä verrattuna Farewell To Saints taas on monipuolisempi ja pykälän verran haasteellisempi kuuntelukokemus. Onneksi bändi ei pistä kuuntelemaan koko levyä vaikeimman kautta, vaan joukossa on muutamia ”helppoja” The Land Of The Freen kaltaisia sävellyksiä, jotka pystyvät pitämään mielenkiintoa yllä niin kauan, että pienimmätkin nyanssit paljastavat erinomaisuutensa.

Lisää luettavaa