Koiran elämää – Eelsin kauneimmat eläinlaulut

Tänään ilmestyneessä Soundi-lehdessä toimittaja Hannu Linkola pureutuu syvälle Eels-nokkamiehenä tutuksi tulleen Mark Oliver Everettin taiteeseen. Artikkelin kylkeen Hannu koosti tämän hienon soittolistan Eelsin eläinaiheisia lauluja.

Kuolema on Mark Oliver Everettille tuttu kumppani. Hän on löytänyt isänsä ruumiin ja nähnyt äitinsä viimeisen hengenvedon. Hänen siskonsa on tehnyt itsemurhan ja serkkunsa pudotettu taivaalta 11. syyskuuta 2001. Silti – tai juuri siksi – seuraavien rivien kirjoittamisen on täytynyt olla Everettille poikkeuksellisen vaikeaa:

”R.I.P. Bobby, Jr. With great sadness we report the death of the Eels’ “band’s best friend,” Bobby, Jr. […] Says E: “He was the consummate gentleman and truly a band’s best friend.” He died of complications from living an extremely long and awesome life, peacefully and surrounded by his loved ones.”

Bobby Jr. oli Everettin rakas koira, kadulta löytynyt rampa ja sekarotuinen ystävä, jonka kanssa Everett vietti 14 yhteistä vuotta – pidemmän ajan kuin yhdessäkään parisuhteessaan. Eikä kaksikon kumppanuus rajautunut ainoastaan rapsutuksiin, ruokintaan ja kävelylenkkeihin. Bobby Jr. oli myös Everettin taiteellinen sparraaja, työpari, ”kuudes Eel”, jonka sielunelämää esiteltiin taajaan Eelsin kotisivuilla ja joka lauloi tunteikkaan intron Last Time We Spoke -kappaleeseen.

Lemmikkikoiran suuri rooli ei ollut yllätys kenellekään Everettin uraa seuranneelle. Jo kauan ennen Bobby, Jr.:n löytymistä mies oli kirjoittanut kappaleita kuten Dog’s Life, Dog Faced Boy ja Christmas Is Going to the Dogs, joissa koirat olivat paitsi allegorioita myös syvästi ymmärrettyjä sielunkumppaneita. Eivätkä nämä olleet ainoita eläinaiheisia kappaleita Everettin katalogissa. Pohjimmiltaan Eelsin maailma on avoin kaikille lajeille kokoon tai elämäntapoihin katsomatta. Kolibrit, ankat, päätäit, sudet, oravat, hämähäkit, pääskyset, varpuset, metsähiiret – Everett tietää, että jokainen näistä on vähintään sivuroolin arvoinen hänen taiteessaan.

Eläinteemojen runsaus Everettin musiikissa on täysin loogista. Ihmisyyden olemusta levystä toiseen kartoittaessaan miehen on luontevaa suunnata huomionsa sinne, missä inhimillisiksi väitetyt piirteet näkyvät puhtaimmillaan. Mutta kyse ei ole ainoastaan ulkopuolisen tutkivasta katseesta. Vaikka eläimet joskus ilmestyvät laulujen riveille vain hetkellisiksi tunnelmanluojiksi, on niillä myös syvällisempi paikkansa. Sitoessaan identiteettinsä altavastaajuuteen, kolhituksi tulemiseen ja syrjäiseloon Everett samastuu voimakkaasti kaikkiin elonkehän päähänpotkittuihin. Hylätyn koiran katseesta hän löytää oman surunsa, öisen kissan naukunasta oman yksinäisyytensä, lätkää pakenevan kärpäsen lennosta oman pyristelynsä.

Miksi hän ei siis laulaisi kaikesta tästä?

Hannu Linkola

Soittolista: Koiran elämää – Eelsin kauneimmat eläinlaulut