Katso ihmistä korvalla – Sunnuntaisoittaripsykologiaa Is This Really Me -laulaja Panu Artemjeffin tapaan

Kehutun The Iron Door -debyyttialbumin julkaisseen orkesterin nokkamiehen biisivalinnat nojautuvat englantilaisen filosofin teoriaan, jonka mukaan kaikki taide voidaan selittää viiden tunteen kautta.

Tässä ja nyt.
Kuva: Riku Ahonen

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Pahimmat paukkupakkaset ovat hälvenneet ja on jälleen aika virittää itsensä vastaanottavaiseksi. Vuoden toisen sunnuntain soittolistavieraaksi kutsuimme Antti Luukkasen levyarviossa ihastelua osakseen saaneen Is This Really Me -yhtyeen vokalisti Panu Artemjeffin. Tovin tuuminnan jälkeen mies tuli siihen tulokseen, että on asteltava suoraan syvään päähän:

Elämä on aina jossain määrin kaaos. Tämä koskee myös soittolistoja. Englantilaisfilosofi Alain de Bottonin mukaan kaikki taide voidaan selittää viiden tunteen kautta. Nämä ovat kärsimys, myötätunto, pelko, rakkaus ja itsetuntemus. Testasin teoriaa tämän soittolistan rakentamiseen ja lievästä melankolian dominoinnista huolimatta se näyttää toimivan varsin hienosti. Joukkoon valikoitui sekä viime aikoina kuuntelemiani kappaleita että menneiden vuosien suosikkeja. Yksi ulkomainen ja yksi kotimainen laulu per teema valaisee hyvin mielenmaisemia meillä ja muualla.

Kas näin:

”Suomalaisten kärsimyslaulujen kiistaton kruununjalokivi on Leevi And The Leavingsin Elina, mitä mä teen? Siinä ollaan absoluuttisen kaukana nykyisen tuottavuusloikkapuheen tunnelmista.”

KÄRSIMYS

Teemaan kytkeytyviä lauluja on lukemattomia. Afroamerikkalaisten kollektiiviset tavat käsitellä kärsimystä synnyttivät suuren osan musiikkityyleistä, joita nykyään kuuntelemme. Ja onhan meillä Suomessakin oma itkuvirsiperinteemme. Sam Cooken A Change Is Gonna Come on tyylilajinsa mestariteos. Alun perin Shake-singlen b-puolella julkaistu kappale on edelleen kansalaisoikeusliikkeen symboli.

Suomalaisten kärsimyslaulujen kiistaton kruununjalokivi on Leevi And The Leavingsin Elina, mitä mä teen? Siinä ollaan absoluuttisen kaukana nykyisen tuottavuusloikkapuheen tunnelmista.

MYÖTÄTUNTO

Myötätunto kohdistuu aina toisiin ihmisiin, usein sorrettuihin. Englantilaisen laulaja-lauluntekijä Nick Lowen kynäilemä, mutta Elvis Costellon tunnetuksi tekemä (What’s So Funny ’Bout) Peace, Love And Understanding kiteyttää jotain oleellista modernin ihmisen vaikeasta suhteesta myötätuntoon.

Kotimaisista lauluista käteeni sattui sukupuolinormeja karnevalisoiva Eleanoora Rosenholm -yhtyeen muutaman vuoden takainen hitti Pesulassa. Stereotypioiden ylilyöminen voi parhaimmillaan avata kuulijan korvia ja silmiä.

”Pelkoja on monenlaisia ja kuolemanpelko on kaikkien pelkojen äiti.”

PELKO

Pelkoja on monenlaisia ja kuolemanpelko on kaikkien pelkojen äiti. Viime vuosina aiheesta on julkaistu todellisia merkkiteoksia (David Bowie, Leonard Cohen, Nick Cave). Elossa olevista mestareista Bob Dylanin vuonna 1997 Time Out Of Mind -albumilla julkaistu kappale Not Dark Yet on yksi parhaita kuolemanpelkoa käsitteleviä lauluja.

Joose Keskitalo on mielestäni mestarillinen kuolemanpelon kuvaaja Suomessa. Hänen tuotannossaan on useita kyseistä teemaa käsitteleviä lauluja. Vuonna 2015 ilmestyneeltä Ylösnousemus-levyltä löytyvässä kappaleessa Ah ja voi ja kauhistu leikitään kuurupiiloa kuoleman kanssa. Tässä on jotain suurempaa oivallusta.

RAKKAUS

– Rakkaus, ja useimmiten sen puute, lienee yleisin kaikista laulun aiheista. Spiritualized-yhtyeen vuonna 1997 julkaiseman Ladies And Gentlemen We Are Floating In Space -levyn samanniminen, joskin suluissa olevalla I Can’t Help Falling In Love -lauseella vahvistettu avausraita(*) kiteyttää kaiken oleellisen: ”All I want in life’s a little bit of love to take the pain away.”

”Kielikuva on kerrassaan mainio ulkopuolisuuden ja arktisen mielenmaiseman kuvaus…”

Jukka Nousiaisen viime vuonna ilmestyneeltä albumilta löytyy puolestaan kotimainen klassikko tähän teemaan. ”Jos myrskyn keskellä vois yhdessä palella, ei myrskyn keskellä vois kai paremmin olla”, miettii laulaja kappaleessaan Kohti kaukaista tähteä. Kielikuva on kerrassaan mainio ulkopuolisuuden ja arktisen mielenmaiseman kuvaus.

ITSETUNTEMUS

Itsetuntemusta käsittelevissä lauluissa liikutaan usein vallankäytöstä vapautumisen ja itsetutkiskelun teemoissa. Patti Smithin Gloria alkaa uhmakkaalla lauseella ”Jesus died for somebody’s sins but not mine”. Laulu on yksilötason itsenäisyysjulistus ja vapautumisen manifesti.

Pekka Strengin Sisältäni portin löysin on itsetutkiskelulaulujen ylittämätön klassikko. Laulun loppuhuipennuksessa minän ja muiden raja häviää. Lopussa on vain me. Laulun sovituskin on mykistävän hieno.

Tähän on hyvä lopettaa tämä sunnuntaiterapointi. Potilas on hävinnyt, hoito ei ole enää tarpeen.

Sunnuntaisoittari: Katso ihmistä korvalla (Panu Artemjeff / Is This Really Me)

*Elvis Presleyn perikunta puuttui artistin hitin lyriikoita lainaavaan Spiritualizedin Ladies And Gentlemen We Are Floating In Spaceen sen suunnitellun julkaisun alla vuonna 1997 ja yhtye joutui tämän vuoksi sekä uudelleenmiksaamaan että -sanoittamaan albuminsa nimikkobiisin. Myöhemmin Elvis-perikunta kuitenkin soi brittiryhmälle siunauksensa reunaehtonaan kiistanalaisen kappaleen otsikkoon istutettava lisänimi. Ladies And Gentlemen We Are Floating In Space (I Can’t Help Falling In Love) näki näin päivänvalon Ladies And Gentlemen We Are Floating In Space -albumin vuoden 2009 uusintapainoksella.

Is This Really Me on:

Panu Artemjeff (laulu ja kitara)
Mikko Hynninen (kitara ja laulu)
Ilja Kaskimaa (koskettimet ja laulu)
Petri Nakari (kitara, koskettimet ja laulu)
Hitomi Tabuchi (basso ja laulu)
Hannu Linkola (rummut ja perkussiot)

Kaikki menneet Sunnuntaisoittarit löydät täältä.