Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Kaikki yhtyeet eivät synny maagisesti salamaniskusta, jotkin vaativat vuosienkin kypsyttelyä ajatustasolla. Helsinkiläinen Nothing But Sunshine odotti aikaansa pitkään Jaakko Sunin paperille kirjoittamina ranskalaisina viivoina ja demoina nauhurissa.
– Ensimmäiset tähän bändiin liittyvät sessiot seurasivat itselle syntymäpäivälahjaksi ostetusta studioajasta ja pitkäaikaisesta haaveesta äänittää rummut analogisesti. En ehkä tuolloin ihan vielä ymmärtänyt millaisen haasteen asetin itselleni – näistä sessioista saldoksi jäi lähinnä arvokas oppitunti tuottamisesta, Suni kertoilee.
Muutaman vuoden jälkeen Suni tutustui ulkomaiseen studioyrittäjään, jonka tiloissa hän sai aikaa toteuttaa haaveensa analogisista rummuista. Tuolloin hän kaivoi vielä nimeämättömän projektin ajatuksen naftaliinista. Muu bändi löytyikin lähipiiristä.
”Nimivalintaa innoitti erään tanskalaisen punk-yhtyeen kappale, jossa kovimman kaaoksen ja kohkauksen keskellä huudetaan ’Life is good, la la la, sunshine’.”
– Kitaristimme Jari Käkelän kanssa olimme olleet jo vuosia toisessa bändissä ja kiertäneet paljon yhdessä. Myös muut bändin jäsenet olivat tuttuja vuosien takaa erinäisistä musiikillisista yhteyksistä. Kanadasta lähtöisin oleva rumpalimme Dylan Broda puolestaan päätyi Suomeen kierrettyään useiden punk-bändien kanssa, aiemmin muun muassa Murmanskissa itse vaikuttanut Suni kertoo.
Miten valitsitte nimen Nothing But Sunshine? Miten se kuvastaa teitä bändinä?
– Nimemme tuntuu monille tuovan mieleen rannat ja aurinkorasvan. Näissä ei toki ole mitään vikaa, mutta tämä on lähes vastakohta sille mitä alun perin haettiin. Nimivalintaa innoitti erään tanskalaisen punk-yhtyeen kappale, jossa kovimman kaaoksen ja kohkauksen keskellä huudetaan ”Life is good, la la la, sunshine”. En tiedä miten bändi on sen itse ajatellut, mutta minulle kyse on vastakohtien harmoniasta.
Sunin mukaan Nothing But Sunshinen suuria vaikuttajia ovat olleet 80-luvun kaihoisa estetiikka yhdistettynä klassisten kauhuelokuvien jännitteeseen. Hän paljastaa päässeensä hyvin nuorena tapaamaan Don Johnsonia, jolta saadun kädenpuristuksen hän epäilee mahdollisesti jättäneen jälkensä.
Miten biisinne Colour In A Nightmare syntyi? Mikä on tarina biisin taustalla?
– Kuten usein käy, sattumalla oli tärkeä rooli. Tässä se tarkoittaa studiossa vahingossa painettua väärää nappia, josta syntyi muutaman tahdin looppi, jonka pohjalta kaikki alkoi rakentua. Biisi oli myös hyvin lähellä jäädä kahvitaukoleikiksi silloisen aikataulun takia. Täytyi valita keskeyttääkö kaikki muu ja aloittaa leikki uudella idealla, vai tunkeako idea pöytälaatikkoon ja toivoa saavansa siitä kiinni joskus myöhemmin. Colourin tapauksessa leikkiminen vei voiton ja samana iltana oli valmiina biisin ensiversio, josta jatkoimme bändin kanssa seuraavissa treeneissä.
Nothing But Sunshine on ennättänyt julkaisemaan debyytti-EP:nsä ja kiertämään sen tiimoilta ulkomailla. Mitä on luvassa tulevaisuudessa?
– Teimme ensimmäisen ulkomaanrundimme tällä kokoonpanolla toukokuun alussa. Rundista jäi itse keikkojen lisäksi käteen muutamia uusia keikkoja ensi kesälle ja ennen kaikkea kasa tarinoita, jotka ovat kaiken säädön arvoista ja hyvä syy mennä takaisin, Suni intoilee ja uskaltaa valottaa bändin suunnitelmia vielä loppukesään:
– Heinäkuun lopussa on tulossa kuuden keikan Venäjän kiertue, jota ennen työstämme levyn loput biisit valmiiksi.
Nothing But Shine:
Jaakko Suni – laulu, kitara, rummut, syntetisaattorit, ohjelmointi
Jari Käkelä – kitara
Dylan Broda – rummut
Kalle Keski-Orvola – basso
Lauri Pessi – syntetisaattorit
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa:
