Entisen Accept-solisti Udo Dirkschneiderin kanssa pian Suomeen tulevan Anvilin laulajakitaristi Steve ”Lips” Kudlow on muistellut rock and roll -kokemuksiaan Lemmyn seurassa.
– Taisi olla vuosi 1983, kun olimme kiertueella Motörheadin kanssa. Lemmy kutsui minut hotellihuoneeseensa ja hän kaatoi meille vähän juomaa. Muutaman valtavan Jack And Coke -paukun jälkeen olin aivan kuutamolla, sillä en ollut mikään kova juomari. Lemmy huomasi heikkenevän kuntoni, kaivoi taskustaan valkoista jauhetta ja sanoi, että otahan tuosta. Tein työtä käskettyä ja… no, humala oli yhtäkkiä kokonaan poissa!
– Jonkin ajan kuluttua, tai siltä minusta tuntui, ovelle koputettiin. Siellä oli kiertuemanageri, joka tuli hakemaan meitä keikalle. Ihmettelin hänelle, että ”miten niin keikalle, meillähän on vapaapäivä”. Kiertuemanageri tuumi, että ”jätkät, te olette remunneet täällä huoneessa 24 tuntia putkeen… Pistäkäähän kamanne kasaan, kohta lähdetään”. Ihmettelin suuresti, että hetkinen, mitähän tässä on oikein tapahtunut.
– No, minähän olin tietenkin aivan hirveässä kunnossa! En pystynyt edes kunnolla kävelemään ja minun oli määrä nousta lavalle. Lemmy tuli taas hätiin: hän antoi minulle mustan pillerin ja kummallista kyllä, mutta minä suoriuduin keikasta – olisin varmaan suoriutunut viidestäkin!
– Mietin asian näin: kun kierrät Motörheadin kanssa niin sitten kierrät ja elät heidän tyylinsä mukaan. Ja tulipahan minullekin koko lailla selväksi, mitä heidän No Sleep ’Til Hammersmith -livelevynsä otsikko tarkoittaa…