Toimittaja Jon Wiederhorn on haastatellut tuoretta Raising Hell (Backstage Tales From the Lives of Metal Legends) -kirjaansa varten lukuisia rokkitähtiä ja muusikoita, jotka kertovat hauskoja tarinoita asioista, joita heidän uransa ja elämänsä aikana on tullut eteen. Kirjassa on muun muassa oma lukunsa, jossa tähdet kertovat, mitä kaikkea ovat tulleet varastaneeksi – yleensä uransa alkuaikoina, jolloin köyhät muusikot yrittivät tulla toimeen kaikin mahdollisin keinoin. Loudwire on julkaissut koko kyseisen luvun ja seuraavassa muutama valikoitu pala näistä tarinoista.
Kirjassa muun muassa Judas Priest -solisti Rob Halford myöntää bändin ottaneen uransa alkuaikoina keikkapaikoilta mukaansa kaiken, mikä irti lähti. Joskus karma kuitenkin iski takaisin.
”Kerran soitimme Walesissa eikä keikkapaikalla ollut mitään varastettavaa, joten me menimme klubin catering-puolelle ja nappasimme jättimäiset kassilliset katkarapuja. Porsastelimme keikan jälkeen raakoja katkarapuja, mikä ei ollut hyvä idea, varsinkin kun mukaan sekoitettiin kaikki ne juomat, joita myös kulutettiin. Sanomattakin selvää, että sellainen voi aiheuttaa ei-toivottuja vatsaongelmia”, Halford toteaa.
Exodus- ja Slayer-kitaristi Gary Holt muistelee puolestaan erästä keikkaa, jonka tämä teki Exodusin perustaneen, sittemmin Metallicaan liittyneen kitaristi Kirk Hammettin kanssa.
”Lähellä kotiamme oli viinakauppa, joka paloi maan tasalle. Meillä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä, mutta menimme sitten tonkimaan palaneita raunioita henkemme uhalla saadaksemme alkoholia. Kirkillä oli vanha Buick Skylark -auto, jota kutsuimme Skymobileksi. Lastasimme sen täyteen viskipulloja, joiden muovikorkit olivat sulaneet. Olimme haaskaeläimiä ja osittain se teki Exodusista niin mahtavan – se nälkä ja määrätietoisuus”, Holt kertoo.
Toisinaan varastelussa ei ole mitään päätä ja häntää – varsinkin jos päihteillä on myös osuutta asiaan. Hurjista päihdesekoiluistaan tunnetulla Ministry-nokkamies Al Jourgensenilla on erityisesti kokemusta juuri tällä saralla.
”Yritin kerran varastaa hotellibaarista jättimäisen ankan, mutta poliisit nappasivat minut. He vetivät kirjaimellisesti aseet esiin ja uhkasivat ampua minut. ’Laita ankka alas ja kädet ilmaan!” Se oli sellainen parikymmentäkiloinen puinen ankka. Olin aivan naamat ja jostain syystä halusin sen hotellihuoneeseeni – en minä sitä keikkabussiini olisi ottanut mukaan”, Jourgensen kertoo ja jatkaa:
”Se oli muutenkin tosi outo ilta. Samana iltana koin ensimmäisen äiti-tytär-kimppakivan ja kyseiset äiti ja tytär olivat mukana, kun menimme hotelliin. Sanoin, ’Voitteko odottaa hetken? Tarvitsen tämän ankan’. En tiedä, miksi se oli niin tärkeää. Järjestyksenvalvoja huomasi minut, mutta hänellä ei ollut asetta. Hän käski minua pysähtymään ja minä käskin hänen suksia vittuun. Niinpä hän haki poliisit. Kolme kyttää piiritti minut. Ilmeisesti se ankka oli todella tärkeä myös hotellille.”
Lisää huvittavia tarinoita löydät täältä.