Amerikkalaismuusikko Charles Michael ”Chuck” Schuldiner menehtyi 13. joulukuuta vuonna 2001. Hän oli saanut diagnoosin pahanlaatuisesta aivokasvaimesta vain pari vuotta aikaisemmin. Schuldiner oli kuollessaan ainoastaan 34-vuotias.
Death, joka perustettiin vuonna 1983 nimellä Mantas, on yksi death metalin tärkeimmistä suunnannäyttäjistä – ellei se tärkein. Mantas julkaisi Death By Metal -demonsa jo 1984, mutta Death pääsi levytyskantaan ”vasta” 1987, kun yhtyeen klassinen debyyttialbumi Scream Bloody Gore ilmestyi. Se on joidenkin kirjoissa ensimmäinen ”virallinen” death metal -pitkäsoitto koskaan, vaikka Sodomin, Celtic Frostin, Sepulturan, Kreatorin, Bathoryn ja Possessedin kaltaiset yhtyeet olivatkin jo ehtineet seikkailla samantyyppisissä musiikillisissa maisemissa.
Death julkaisi urallaan seitsemän studioalbumia (Scream Bloody Goren ohella Leprosy (1988), Spiritual Healing (1990), Human (1991), Individual Thought Patterns (1993), Symbolic (1995) ja The Sound Of Perseverance (1998)), ja vaikka yhtyeen alkukantainen tyyli muuttui vuosien vieriessä huomattavasti teknisemmäksi ja progressiivisemmaksi, huonoa tai edes keskinkertaista levyä Death ei koskaan julkaissut. Deathin vaikutusta äärimmäisen metallin kehitykseen ja nykytilaan ei yksinkertaisesti pysty yliarvioimaan.
Chuck Schuldinerin muistopäivän kunniaksi kysyimme muutamilta Deathia rakastavilta suomalaismuuskoilta epäreilun kysymyksen: mikä on Deathin paras kappale ja miksi?
Markus Vanhala (Insomnium, Omnium Gatherum)
– Deathin paras biisi? Aika pahan pistit, sillä kyseessä on apaut maailmankaikkeuden paras bändi, ja jokainen Deathin levy on itselleni todella tärkeä. Tässäpä bändi joka uusi nahkansa (ja miehistönsä) joka levyllä menestyksekkäästi!
– No, ehkäpä nostan tähän hitikkään Crystal Mountainin. Olen aina diggaillut biisiä ja ollaan soitettu tätä Omnium Gatherumin kera coverina äskettäinkin… Kuulin muuten biisin lyyrisen tarinan Deathin vanhalta miksaajalta. Tämän tarinan mukaan Chuck teki biisin ilkeästä naapuristaan. Inside crystal mountain evil takes it’s form and commandments are reborn… Hah hah! Sanoma on kohdallaan. Long live Evil Chuck!
Kai Hahto (Nightwish)
– Deathin Human on eräs omista lempilevyistäni. Sieltä voi nostaa esiin vaikka Lack Of Comprehensionin, joka on silkkaa timanttia…
Kalle ”Kaarle Viikate” Virtanen (Viikate)
– Kyllä se kovin biisi on Leprosy. Ei siitä pääse mihinkään, että vanhan logon aikainen Death on viihtynyt eniten soittimissa. Myöhemmilläkin lätyillä on onnistumisia, mutta olen enemmän tuon multaisemman ja suurpiirteisemmän soittotavan ystävä.
– Muistan edelleen sen tunteen, kun bongasin pinkkikantisen Leprosy-albumin Kouvolan Musiikki Fazerilla vuonna 1989. Deathin logo oli jäänyt mieleen jostakin Metal Hammerista… Pistin kuuntelupisteessä kuulokkeet päähän ja silloin repesi. Hyytävä avausriffi, talikolla korvakäytäviä hyväilevä tervetuliaishuuto ja sitten täysi vyörytys päälle. Kyllä putosi palkki. Se äänimaailma loi turvallisen olotilan itselle, aivan kuin olisi ollut kotona viltin alla takkatulen kajossa… Ostin muuten kuukausi sitten Lepan kasetin uusintapainoksen, ja olen taas saanut todeta, ettei ole taika kadonnut mihinkään.
Aadolf Virtanen (Diablo)
– Mieluisia löytyy roppakaupalla, mutta nostettakoon yli muiden tällä kertaa Trapped In A Corner Individual Thought Patterns -levyltä. Muun muassa soolo-osio kaikkine riffeineen nousee kevyesti Deathin top vitoseen. Poikkitaiteellista paahtamista parhaimmillaan… Joskus muuten taidettiin soittaa keikoillakin tätä rallia ja biisihän sisältää varsin mukavaa näpräämistä jokaiselle!
Janne Perttilä (Rytmihäiriö, Barren Earth, Moonsorrow)
– Deathin levyistä Spiritual Healing on ollut viime aikoina useasti virtuaalisella levylautasella. Jos yksi kappale pitää nostaa niin olkoot se tällä hetkellä Within The Mind. Vääjäämättömästi toinen toisensa perään etenevät supertarttuvat simppelit, mutta persoonalliset klassikkoriffit yhdistyvät saumattomasti mieleen jääväksi kokonaisuudeksi. Sanoitukset tuovat positiivisuudessaan mieleen self help -gurujen kirjoitukset, eivätkä näin jälkeenpäin ajatellen olleet varmaan sinänsä yhtään paskempaa luettavaa teini-iän angsteissa, genren lyriikoissa riittävästi tarjolla olevan kliseisen synkistelyn tai goren asemesta.
– Soitin Nosturissa vuonna 2002 Chuck Schuldinerin muistokeikan Oppu Laineen, Nalle Östermanin ja Mitja Harvilahden soittaessa ja kolmen laulajan vuorotellessa keulalla. Within The Mind kappale kuului edesmenneen Alexi Laihon tulkitsemiin valintoihin. Ilta oli monella tavalla merkityksellinen, ja juuri tämä kappale on senkin vuoksi läheinen!