Vuonna 2015 ilmestyneen ansiokkaan Amorphis-opuksen kirjoittaneen Markus Laakson uusi teos tottelee nimeä Folk Metal Big 5. Kuten otsikosta saattaa jo päätellä, tämä lähes 350-sivuinen kirja keskittyy folk metal -skenen viiden suosituimman yhtyeen edesottamuksiin.
Folk metalin esi-isiä olivat muun muassa ruotsalainen Bathory, jonka Hammerheart-albumi täytti juuri 30 vuotta, ja brittiläinen Skyclad, mutta 2000-luvulla genren valtikka on ollut tiukasti suomalaisten käsissä.
Opuksessa tarinansa yksityiskohtaisesti kertovat folk metalin suurimmat nimet Ensiferum, Moonsorrow, Finntroll, Turisas sekä Korpiklaani. Hurjia tarinoita nimittäin riittää, ja lainaamme tähän pintapuolisesti vain yhtä niistä…
Niin, vuonna 2003 kävi sillä tavalla, että helsinkiläinen Ensiferum alkoi toden teolla valmistella seuraajaa yhtyeen mukaan nimetylle ensilevylle. Debyytti Ensiferum oli ilmestynyt vuonna 2001, ja se oli menestynyt sen verran mukavasti, että bändin levy-yhtiö Spinefarm päätti lähettää orkesterin nauhoituspuuhiin kööpenhaminalaiseen Sweet Silence -studioon, Flemming Rasmussen opastajanaan. Jos Rasmussenin nimi ei soita kelloja, niin kerrottakoon sen verran, että mies toimi tuottajana Metallican levyttäessä klassisia albumejaan Ride The Lightning, Master Of Puppets ja …And Justice For All.
Ensiferum matkusti Rasmussenin Sweet Silence Studiosiin suurin odotuksin. Kuukauden mittaisen äänityssession budjetti oli huimat 40 000 euroa, mikä oli poikkeuksellisen suuri summa mille tahansa suomalaisbändille, Laakso kirjoittaa teoksessa ja jatkaa:
Yhtyeellä oli jälleen selkeä visio siitä, miltä levyn tuli kuulostaa. Sen sijaan, että olisi vain keskittynyt tallentamaan kappaleensa, bändi haastoi 2 000 euroa päivässä veloittaneen tuottajansa ja pyrki saamaan hänestä kaiken mahdollisen irti.
Kun rumpuosuuksia oli purkitettu yhdeksän päivää, Rasmussen totesi Ensiferumin laulaja-kitaristi Jari Mäenpään mukaan seuraavaa: ”Tämä alkaa muistuttaa Metallican rumpunauhoituksia.”
Kuten tästä saattaa jo hieman päätellä, äänityssessioiden aikataulu venyi ja paukkui.
Oli selvää, ettei levy tulisi valmistumaan ajallaan. Bändi joutui anomaan Spinefarmilta lisää rahaa, jolla se osti Rasmussenilta parin viikon verran ylimääräisiä äänityspäiviä. Levyn massiivinen budjetti paisui näin ollen viidelläkymmenellä prosentilla 60 000 euroon. Spinefarmilla meni lujaa ja sen luotto Ironin menestykseen oli kova. Lafka maksoi kiltisti viulut ja sessio sai jatkoa, kirjassa kerrotaan ja jatketaan:
Iron ei valmistunut Rasmussenilta hankitun lisäajankaan turvin, joten Mäenpää purkitti puuttuvat lauluosuutensa jälkikäteen Ensiferumin treenikämpällä Nosturissa.
Tällaista meininkiä siis vuonna 2003… Niin, kalliiksihan se kaiken kaikkiaan tuli, mutta yhtyeen ensilevyn ohella myös Iron menestyi sen verran mallikkaasti, että kaikki osapuolet taisivat olla lopulta tyytyväisiä.
Myös uudesta printti-Soundista löytyy asiaa Folk Metal Big 5 -kirjan tiimoilta.
Kerrottakoon myös, että Ensiferum nauhoitti Iron-sessioissa myös näkemyksen Metallican Batterysta, ja sehän kulkee seuraavalla tavalla:
