Entinen Dio-kitaristi Craig Goldy kertoo kitarajumala Ritchie Blackmoren kieltäneen mieheltä kitarasoolospotin vuoden 1984 Perfect Strangers -kiertueella, jolla Goldyn Giuffria-orkesteri toimi rock-jättiläisen lämppärinä. Miehen mukaan omaa kitarasankarin asemaansa varjellut Blackmore uhkasi jopa potkaista bändin kokonaan ulos rundilta, mikäli kitarasoolo-osuutta ei oltaisi pudotettu setistä.
”Ensimmäinen juttu oli, että ei kitarasooloja”, mies toteaa Metalholicin Rustyn Rosen haastattelussa kiertuetta muistellessaan. ”Noihin aikoihin [Giuffrian laulaja] David Isleyoli esimerkillinen tiimipelaaja. Hän polvistui lavalle ja asetti kätensä siten, että muodostivat pöydän. Asetin kitaran hänen käsilleen ja soitin sitä kuin pianoa ja tein kaikenlaisia jippoja, joita ei vielä siihen aikaan oltu nähty, ja yleisöhän oli aivan pähkinöinä. Ritchie ei oikein tykännyt siitä. Hän otti meidät rundille, koska oli kuullut [yhtyeen debyyttialbumi] Call Of The Heartin. Hän luuli meitä Journeyn kaltaiseksi bändiksi. Hän ei tykännyt kitarakilpailuista. Hän ei vain tiennyt, että hänen lämppärinään oli maailman suurin Ritchie Blackmore -fani.”
”Jouduimme hätäkokoukseen ja saimme potkut kiertueelta heti ensimmäisenä iltana”, mies jatkaa. ”He sanoivat: ’Mikäli Gouldy ei vedä sooloaan, ja himmaatte hieman esitystänne muutoinkin, saatte jatkaa rundilla.’ Kaikki oli kiinni minusta, joten sanoin, ’Okei, totta kai.’ Ongelma oli siinä, että Gregg Giuffrialla oli iso ego. Davella oli ego. Kaikilla bändissä oli ego, paitsi minulla. Deep Purplen hemmot ovat kuninkaallisia. Et halua tilanteeseen, jossa ollaan tekemässä rock-historiaa, Deep Purple on kasattu uudelleen, ja alat latelemaan vaatimuksia. Sinun tulisi olla kiitollinen. Kun kohtelet Blackmorea ja muita, jotka ovat tosiaan täysiä herrasmiehiä, heidän arvolleen sopivalla kunnioituksella, sinua kunnioitetaan takaisin. Mutta jos astut ovesta sisään huonolla asenteella, kuin sinulle oltaisiin jotain velkaa ja reppu täynnä vaatimuksia, sinulle tulee kusiset oltavat. Niin kävi meillekin.”
Vaikka sopu saatiinkin aikaan ja kiertue vietyä kunnialla loppuun, Goldy päätti vetäistä kielletyn soolonsa viimeisen keikan kunniaksi. Tästä miehen tie veikin yllättäen Blackmoren yksityiseen pukuhuoneeeen, jonne ei yleensä muilla ollut asiaa.
”Kun tapasin Ritchie Blackmoren viimeisen illan päätteeksi, ajattelin että mitä he voisivat tehdä? Potkia meidät rundilta? Niinpä vedin sooloni”, Goldy kertoo. ”Olimme kävelemässä aulassa, kun Ritchie tuli vastaan ja sanoi: ’Sinun täytyy näyttää minulle miten teet sen.’ Olin ihan että, ’Mitä?’ Jähmetyin aloilleni ja menin paniikkiin. Käytin niin monta vuotta hänen soolojensa opettelemiseen ja nyt hän kysyy minua näyttämään hänelle jotakin. Näytin hänelle nopeasti jonkinlaisen yhteenvedon ja menin piiloon. Sitten ajattelin, että mikä idiootti olinkaan. Olin pukuhuoneessani ja tuumailin, että ’Idiootti, Ritchie Blackmore pyysi sinulta jotakin.’ Niinpä menin koputtamaan hänen pukuhuoneensa ovea — se oli muuten juttu, jota Ronnie [James Dio] kielsi tekemästä. Istuimme Ronnien kanssa kerran yhdessä ja kuuntelimme Giuffrian levyä, hän kertoili mielipiteitään siitä ja neuvoi mitä minun tuli tehdä tai jättää tekemättä Deep Purplen kanssa kiertäessä. Yksi kielletyistä jutuista oli Ritchien pukuhuoneeseen meneminen.”
”Koputin kuitenkin hänen oveensa, ja minulla oli tarve sanoa hänelle jotakin. Hän avasi oven ja sanoin hänelle, että ’Olen ihaillut sinua jo vuosia’, ja hän vain ikään kuin pyöräytti silmiään, jolloin olin, että ’voi ei.’ Ilmeisesti kaikki, joilta hän oli kieltänyt kitarasoolot olivat tehneet saman. Kundit kuten [Dokkenin] George Lynch oli sanonut, ’Olit idolini vuosia. Haista paska.’ Niinpä hän odotti minun sanovan samaa. Minä kuitenkin sanoin, että ’tulipa tuolta sitten kuka tahansa tekemään millaisia juttuja tahansa, minulle olet paras ja tulet aina olemaankin’, ja ojensin käteni. Hän puristi kättäni ja pyysi minut sisään. Yhtäkkiä vietinkin unohtumatonta aikaa unohtumattoman miehen kanssa hänen yksityisessä pukuhuoneessaan. Potkimme futispalloa ja yritämme saada rikottua yhden hänen stratoistaan ja hän yritti saada minut kiikkiin kappaleilla, joiden kerroin olleen todella vaikeita opeteltavia. Hänsaattoi sanoa, että ’Tarkoitatko sitä ja sitä biisiä?’ ja minä jouduin sanomaan hänelle, että ’Se ei ole sen biisin nimi, vaan tämä.’ Hän testasi minua. Hän tiesi, että ainoa tapa saada totuus ulos minusta, oli sanoa biisin nimi tahallaan väärin, jolloin jouduin korjaamaan häntä. Hän oli täydellinen herrasmies ja meillä oli todella hauskaa, sillä osoitin hänelle hänen ansaitsemaansa kunnioitusta.”
Voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan yltä.