Soundin sivulla on joulukuun aikana listattu eri artistien kohokohtia päättyvän vuoden osalta, ja nyt asialla on kuopiolaislegenda Tarotin Sakari ”Zachary” Hietala. Koska nyt on joulu, tällä kerralla ei tyydytäkään pelkkään vuoteen 2023, vaan katsotaan huomattavasti kauemmaksikin. Mennäänpä siis.
– Jos puhutaan ensin tämän vuoden suurista tunteista ja fiiliksistä, niin kyllähän tässä pitää tietenkin palata Tarotin paluuvetoihin. Kun keväällä päätettiin kymmenen vuoden tauon jälkeen raapaista pari kesäkeikkaa, niin ainakin minulla oli suunnaton jännitys piällänsä saman tien. Mitähän tästä tulee? Ollaanko vielä vedossa? Häpäistäänkö me itsemme? Haluaako kukaan ylipäänsä Tarotin palaavan estradeille? Niin, epäilyksen siemen oli kylvetty!
– No, keikkojen pääsyliput menivät loppuun minuuteissa, ja siinä tuli aivan uskomaton fiilis, että hei, tälle onkin tilausta. Treeneissä löytyi se vanha iloinen yhteissoitto ja keikat olivat huikeita menestyksiä, ja tämähän yllätti koko rykmentin. Painotettakoon, että uuden rumpalin eli Seppäsen Anteron kanssa oli niin mukava soittaa. Mies istui hienosti meidän sekopäiseen toimitukseen.
– Ja mihin se johti? Minun päivätyö ja perhekuviot, Jannen (Tolsa) ja Anteron Turmion Kätilöt -hommat, Markon (Hietala) sooloduunit ja kaikki muut projektit sekä Tommin (Salmela) Lazy Bonez ja muut projektit toki rajoittavat Tarotin tekemisiä, mutta me tehdään kuitenkin useita festareikeikkoja vuonna 2024. Aika näyttää mitä muuta saadaan aikaiseksi…
Jos sitten katsot kauemmaksi taakse ”taiteellisella puolella”, niin millaisia merkkipaaluja löytyy?
– Elämäni onnellisimpia hetkiä oli se, kun sain käteeni Tarotin ekan levyn. Sitä vinyyliä vaan hypisteli suu korvissa: ”Tässä se vihdoinkin on!” Kuuntelin levyn kymmeniä kertoja kantta tuijotellen, eikä siinä oikein tiennyt, että miten päin olisin ollut. Ihan niin kovia fiiliksiä en ole sittemmin saanut. Eka musiikillinen lapsi on vaan niin rakas!
– Jos keikkailusta puhutaan, niin vaikeuksien kautta voittoon… Tarotin eka iso festarikeikka oli Virroilla kesällä 1986. Rantarockissa meitä lämmitteli laulu- ja soitinyhtye Twisted Sister ihan Amerikoista asti. Nämä pellet kyykyttivät kaikkia suomalaisia bändejä ja tapahtuman järjestäjää ihan tosissaan, ja oltiin nuorina poikina ihan huuli pyöreänä supertähtien touhusta. Ajoivat esimerkiksi kaikki suomibändit – Eppu Normaalin, Peer Güntin, Zero Ninen ja niin edelleen – jo soundcheckin ajaksi bäkkäriltä pois. Ja vaikka me lainattiin niille vahvistimet ja rummut, niin silti ne kyrvät vetivät oman settinsä jälkeen kaikki kaapelit irti miksauspöydästä. Kun Tarotin setti alkoi heidän jälkeen, niin siinä oli miksaajallamme Mikko Tegelmanilla varsin hauskaa, kun hän alkoi tunkea 64 merkkaamatonta kaapelia tiskiin uudelleen kiinni ihmetellen, että mitähän mistäkin kanavasta oikein tulee. No, keikka onnistui silti hienosti ja hommasta jäi lopulta huikea fiilis!
– Elokuvafriikki olen ja aikoinaan opiskeluaikaan tuli Kuopion teattereihin teos nimeltä Alien – kahdeksas matkustaja. Yritin saada frendejä mukaan leffaan, mutta nämä sanoivat etteivät sci-fi -hommat kiinnosta. Lähdin sitten itsekseni katsomaan elokuvaa, ja minähän pelkäsin niin saatanasti. Pariin yöhön ei uni tullut ja alieneja tuli kämppään joka nurkasta ja sängyn alta. Piti nukkua valot päällä. Tuon jälkeen ei ole mikään kauhuleffa säväyttänyt samalla tavalla.
– Kirjoista jos puhutaan, niin silläkin puolella sci-fi ja fantasia ovat aina olleet lähellä sydänta. Mutta silti yksi vähän toisenlainen kirja, jonka olen lukenut monta monituista kertaa, on Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Se pistää minut miettimään ihmisen ikuista pahuutta. Kirjailija pystyy luotaamaan ihmisen sielun elämää ja toimintaa joka kantilta, ja kirjahan kertoo myös kaiken totaalisesta epäonnistumisesta. Teoksen lukeminen nostattaa aikamoisia tunteita ainakin minussa.
– Palataan keikkoihin – muiden keikkoihin. Niitähän on tullut nähtyä, mutta jos mietin ”tunneskaalalta” kovinta, niin se on varmaan Judas Priestin Fuel For Life -rundin keikka Helsingin jäähallissa 1986. Se oli yksi ekoista todella kovista näkemistäni konsertista, ja mehän oltiin siellä koko Tarotin kanssa bilettämässä. Biisivalinnat osuivat ihan nappiin, bändi oli huikeassa iskussa, valot ja lavasteet ihan mielettömät ja homma tuli niin saatanan lujaa sekä hyvällä soundilla. Koko keikka vedettiin ilmakitaraa aitiossa ja siitä päästiin ihan musiikkilehtien otsikoihin asti: ”Tarotin karvapäägalleria jorasi VIP-aitiossa!”
