”Ilmassa oli silloin hiton jännää kutinaa!” – Nightwish-klassikko saavutti täysi-ikäisyyden

Century Child täyttää kahdeksantoista vuotta.

Nightwish julkaisi neljännen studioalbuminsa 25. toukokuuta 2002. Century Child täyttää toisin sanoen tänään kahdeksantoista vuotta.

Century Child oli basisti-laulaja Marko Hietalan ensimmäinen studioalbumi Nightwishin jäsenenä, ja kysyimmekin mieheltä muistoja näistä vajaan parinkymmenen vuoden takaisista ajoista.

Marko, millaista oli hypätä Nightwishin kelkkaan loppuvuodesta 2001?

– Aika helppoa ja vaivatonta! Minähän olin tutustunut bändin tyyppeihin jo vähän aikaisemmin, sillä soitin aikoinaan Sinergy-nimisessä bändissä Alexi Laihon ja kumppaneiden kanssa, ja mehän teimme Euroopan-kiertueen Nightwishin avausyhtyeenä. Tien päällä huomasin esimerkiksi sen, että Holopaisen Tuomas on kova lukemaan, ja sehän teki hyvän vaikutuksen tällaiseen kirjanörttiin.

– Kun Nightwish sitten tarvitsi laulavaa basistia, niin kaverit olivat tuumineet, että kysytäänpä Markolta. Juteltiin aiheesta ja päätettiin mennä kokeilemaan treenikämpälle. Sitä ennen käytiin toki hakemassa reilut muovipussilliset bisseä. Hah hah!

– Nightwishin kanssa soittaminen tuntui heti helpolta ja luontevalta. Ei siinä ollut oikeastaan mitään ongelmia. Meininki oli muutenkin rentoa, sillä savolainen maalaispoika ja pohjoiskarjalaiset maalaispojat ja -tyttö tulivat hyvin keskenään toimeen.

Aloitte melkein saman tien purkittaa Century Child -albumia.

– Joo. Reissasin Kiteen ja Helsingin väliä aika tiuhaan, kun tehtiin nauhoituksia. Muistan edelleen hyvin, että ilmassa oli silloin hiton jännää kutinaa. Sitten toukokuun alussa Ever Dream -sinkku napsahti pihalle ja se meni suoraan Suomen listaykköseksi. Vähän myöhemmin se myi jo platinaa.

Kun Century Childin biisilistaa katsoo tänä päivänä, niin sehän on aika lailla täynnä Nightwish-hittejä.

– Pitää kieltämättä paikkansa. Mainitun Ever Dreamin lisäksi siellä on ainakin Bless The Child, End Of All Hope, Dead To The World ja Slaying The Dreamer.

Beauty Of The Beast on siinä mielessä merkittävä raita, että se sisältää sinun säveltämää musiikkia – ensimmäistä kertaa Nightwishin historiassa.

– Kyllä vain. Tuomaksella oli kappaleen palasia olemassa, mutta kokonaisuudesta puuttui vielä jotakin. Minulta löytyi sitten se kappaleen alkuun tullut hitaampi ja raskaampi osa, ja saimme sävellyksen valmiiksi.

Muistatko ensimmäisen konserttisi Nightwishin riveissä? Se tapahtui Himos-festivaalilla juhannuksena 2002.

– En valitettavasti saa siitä keikasta päähäni mitään erityistä… Mutta sen muistan hyvin, kun treenasimme Century Child -kiertuetta varten Saksassa. Harjoituspaikaksi oli valikoitunut Karlsruhen kaupunki, kun Tarja asui silloin siellä.

– Hommattiin sitten sieltä treenikämppä, ja paikan vuokranneet kaverit olivat paikalla, kun aloitettiin soittohommat. Pistettiin kamat tyyliin täysille, ja oltiin itse ihan jumalattoman innoissaan, sillä musiikki soundasi todella hyvältä ja hemmetin muhkealta. Vuokramiehet taas katsoivat haavi auki, että mitä täällä oikein tapahtuu. Hah hah!

Oletko koskaan miettinyt sitä vaihtoehtoa, että olisit sanonut ”ei” Nightwishille?

– Eipä sitä ole tullut juurikaan mietittyä. En ole koskaan ollut kova saksalaishenkisen tuplabassarisankarihevin ystävä, ja niitä vaikutteita oli aika paljonkin varhaisilla Nightwishin levyillä. Kun olin tulossa yhtyeeseen, niin Tuomas huomautti, että musa on siirtymässä kohti hitaampaa ja raskaampaa osastoa, ja tämä suunta soundasi minun korvissani hemmetin hyvältä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että kaikista selkeimmät power metal -vaikutteet tippuivat pois, ja jatkoimme matkaa yhä omaperäisemmille poluille!

Century Child löytyy muun muassa Spotifysta.