Toimituksessaan tinkimätön punkrockkopla Wasted juhlistaa tänä syksynä parikymmentävuotista taivalta (onnea ja pitkää ikää, siis!). Tällä viikolla muun muassa Manifesto Jukeboxin kanssa heitettävät konsertit soivat seuraavasti:
15.09. Turku, TVO
16.09. Tampere, Yo-talo
17.09. Helsinki, Nosturi
(Lisää keikkoja täällä).
Kahdenkymmenen vuoden pelottomalle reissulle on luonnollisesti mahtunut kommellus, selkkaus ja ihan vaan tapaus, josko jopa toinenkin. Annetaanpa puheenvuoro laulajakitaristi Ville Rönkölle, joka muistelee muutamia Wasted-reissujen erikoiskäänteitä.
– Joo, katsotaanpa… Mennään ensin vuoteen 1999, kun oltiin ajamassa Liettuan Vilnaan. Oltiin juuri lähdetty ensimmäiselle eurokiertueelle ja Vilna oli eka stoppi. Pienessä pakussa, joka oli ostettu pari päivää aiemmin muutamalla tuhannella markalla, oli mukana myös Manifesto Jukebox -orkesteri ja kuskimme Pekka. Soittokamat sylissä ja myöhässä aikataulusta ajettiin nälissämme Baltian läpi, kunnes päätettiin, että otetaan pikapysähdys jonkun kaupan eteen ja yksi henkilö käy nopeasti hakemassa jotain pientä ruokaa kaikille. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että kaikki oltiin vegejä ja/tai vegaaneja, joten ruoan löytäminen ei aina ollut helppoa.
– Asialle lähti jostakin syystä meidän vanha basisti Kalle. Annettiin sille rahaa ja jäätiin jännityksellä odottamaan pakuun, että mitähän sieltä mahtaisi löytyä. Löytyihän sieltä tietenkin juuri se – siis pullollinen viskiä. Tässä vaiheessa jotkut paikalliset juntit ja/tai natsit olivat jo bonganneet meidät ja lähtivät seuraamaan meitä autolla, joten emme oikein halunneet jäädä ihmettelemään pidemmäksi aikaa. Ruokalistalla oli siis viskiä.
– Pääsimme Vilnaan joskus yöllä ja bileet oli jo käytännössä ohi, mutta päästiin silti soittamaan muutamalle paikalle unohtuneelle. Sitten kun alettiin kyselemään ruokaa ja lisättiin, että vegehommilla pitäisi mennä, niin keikkajärjestäjä ratkaisi ongelman tuomalla kolme litraa appelsiinimehua. Eli nestemäinen linja jatkui.
– Lopulta joskus aamuyöllä päästiin ”nukkumaan” eli siis asettelemaan makuupussit keikkapaikkana toimineen pommisuojan lattialle. Pommisuojan ovi täytyi toki lukita ulkoapäin niin, ettei sitä saanut sisältä auki. Eli sinne jäätiin pitkän päivän päätteeksi liettualaisen pommisuojan uumeniin lukkojen taakse – ilman ruokaa. No, aamulla kun heräiltiin ja ihmeteltiin, että miksei ketään näy niin selvisi, että ovi auennut enää ulkopuoleltakaan. Paikalliset hahmot joutuivatkin keksimään keinot murtautua pommisuojaan, joka pitkän odotuksen jälkeen onnistuikin. Tämä toki tarkoitti sitä, että oltiin reippaasti myöhässä päivän aikataulusta… No joo, syödään sitten vaikka seuraavalla keikkapaikalla Puolassa!
– Parin viikon rundaamisen jälkeen Kallella alkoi tulla koti-ikävä tai jotain. Jossain vaiheessa Varsovan keikkaa huomattiinkin, kun se heitti basson maahan ja käveli ulos keikkapaikalta. Keskeytettiin veto ja lähdettiin perään. Siellä se oli liftaamassa kadun varressa, kuulemma lentokentälle halusi ja huusi että menkää vittuun, mie lähen kotia! Rahaa, passia tai muutakaan kamaa ei tietenkään ollut messissä.
Mutta onhan se kotimaakin koettu…
– Rovaniemi Rock Festivalilla aiheutetttiin hämminkiä ja jopa Iltasanomat uutisoi, että punkbändi aiheutti melllakan. Keikka oli joen päällä kelluvalla lavalla. Meidän vetoihin kuuluu vahvasti se, että yleisö laulaa biisien mukana ja stagedaivaa ja jengiä alkoikin tulla lavalle aika reilusti. Järjestysmiehet ei tykänneet meiningistä ja kehottivat yleisöä poistumaan estradilta, kun lava ei kuulemma kestä kaikkien painoa. No, vähän ajan päästä jengi tuli takaisin lavalle ja sitten järkkärit saivat tarpeekseen ja alkoivat riuhtoa porukkaa pois sieltä ja aika moni tippui jokeen. Kunnon tappeluhan siitä tuli: yleisö vastaan järjestysmiehet. Jossain vaiheessa meininki yltyi vähän liian vakavaksi ja meikäkin heitti kitaran maahan ja menin messiin kun huomasin että joku järkkäri painaa tyypin päätä veden alle. No, sitten tulikin jo poliisit ja keskeytti keikan ja porukkaa lähti putkaan.
Ja otetaan vielä tämä… Älkää yrittäkö tätä kotona tai ainakaan tien päällä.
– Niin sanotuista ”ajetaan yöllä kotiin” -tunnelmista on mieleen jäänyt reissu Suomeen Lontoon-keikan jälkeen. Vedettiin siis suoraan Englannista Tukholman lautalle muutamalla kusitauolla. Kuski vaan sanoi, että ryypätkää mahdollisimman kauan niin hänkin pysyy hereillä!
Tästä vähän tunnelmaa: