Jimi Hendrixin kuolemasta tasan 50 vuotta – Veli muistelee synkkiä päiviä elämäkertateoksessaan

Jimi Hendrix.
Dezo Hoffman/Shutterstock/All Over Press

Leon Hendrixin kirjasta on tänään ilmestynyt suomennettu painos.

James Marshall ”Jimi” Hendrix menehtyi lontoolaisessa hotellissa 18. syyskuuta 1970. Kuolinsyyntutkijat totesivat alkoholia ja unilääkkeitä sekaisin käyttäneen kitaristin tukehtuneen omaan oksennukseensa. Jimi oli kuollessaan 27-vuotias.

Itsekin muusikkona kunnostautunut Leon Hendrix muisteli isoveljensä – jota tämä kutsui lempinimellä Buster – kuolemaa ja 50 vuoden takaisia synkkiä päiviä omaa ja Jimin elämää rinnakkain läpi käyneessä elämäkerrassa, josta on tänään julkaistu suomennettu versio Veljeni Jimi Hendrix – Legendan tarina. Leon kuuli suru-uutisesta istuessaan vankilassa, jonne tämä oli joutunut karattuaan armeijasta kesken palvelusajan.


”Heräsin sellissäni ja valmistauduin lähtemään keittiövuoroon. Muutamien vankien radiosta kuului uutisia. ’Hei, Jimi Hendrix kuoli huumeiden yliannostukseen!’ joku huudahti alapuoleltani ensimmäisestä kerroksesta. ’Älä tuollaista puhu!’ toinen vanki karjaisi. ’Vannon, että Jimi Hendrix on kuollut!’ toinen ääni sanoi. ’Siitä kerrottiin juuri radiossa.’ ’Turpa tukkoon!’ toinen kaveri karjaisi. ’Tiedäthän, että kundin pikkubroidi majailee tuolla yläkerrassa.'”

”Jimmyn kuolemasta liikkui huhuja aina silloin tällöin, joten en ajatellut asiaa sen kummemmin. Mutta pian säröytynyt kuulutus pauhasi vankilan kovaäänisistä. ’Vanki Leon Hendrix – 156724. Käykää ilmoittautumassa vankilapastorin toimistossa.’ Kuulutuksen jälkeen menetin jo toivoni. – – Koko osasto hiljeni välittömästi. Siellä ei ollut ikinä ollut yhtä hiljaista.”

Leon vietiin vankilapastorin toimistoon, jossa odotti puhelu tämän isältä, joka vahvisti Jimin kuoleman. Leon vietiin takaisin selliinsä, jossa häntä pidettiin seuraavat kolme päivää eristyksissä, jottei tämä olisi aiheuttanut tunteenpurkauksissaan levottomuutta muissa vangeissa.

”Istuin rähjäisen patjani reunalla ja tuijotin seinää tuntikausia. Mieleeni nousivat yhteiset vuodet veljeni kanssa, monet hyvät ja huonot hetket, mutten vieläkään voinut käsittää, että hän oli kuollut. Buster ei enää koskaan hymyilisi minulle. Nuo hetket olivat ikuisesti poissa.”

”Minusta tuntui aina, että jokin suurempi voima oli koskettanut veljeäni ja valinnut hänet. Oli alusta lähtien selvää, että Busterista tulisi tähti. Hänessä oli sitä jotain – jotain erityistä, mikä erotti hänet kaikista muista. Jimi oli eläessään edellä aikaansa, ja kuolemansa jälkeen hänestä oli kasvamassa vieläkin suurempi hahmo.”


Veljeni Jimi Hendrix – Legendan tarina -muistelmien suomennoksesta vastaa Jere Saarainen. Kirja sisältää myös toimittaja Petri Lahden esipuheen sekä tämän toimittaman uuden, Hendrixin Suomen-vierailua ja Kulttuuritalon vuoden 1967 keikkaa koskevan luvun. Kirjan on kustantanut Minerva.