Keskisormi tuntuu harvoin näin hyvältä – Eräs Suomen painavimmista ryhmistä edelleen omilla taajuuksillaan

Keuruun luonnonkauniista pikkukaupungista Helsingin syntiseen humuun luunsa vuosien saatossa korjannut Caskets Open on kiistatta eräs suomalaisen raskaamman kentän kiinnostavimmista nimistä.

Ensilevy But You Rule (2010) jyskytti vielä vähän perinteisemmän doom metalin synkässä alhossa, mutta kakkoslevy To Serve The Collapsen (2014) ilmoille loihtima ”Carnivore kohtaa Reverend Bizarren ja aika monta muuta” -lohduttomuus tuli jo sen luokan pommina, että pitkäsoitolla saattoi olla peruuttamattomia vaikutuksia (pahaa) aavistamattoman ihmispolon psyykkeeseen.

Soundin kriitikko totesikin teoksesta seuraavaa: ”Tunnelmallisilta ja taiteellisilta arvoilta To Serve The Collapse on melko lähellä täysosumaa.”

Nyt on tullut kolmannen täsmäohjuksen aika, sillä Follow Nothing on juuri julkaistu vinyylinä ja digitaalisena versiona. Pitkäsoitto jatkaa Caskets Openin matkaa kohti aivan omia taajuuksiaan.

– Teimme Follow Nothingia keskisormi tanakasti pystyssä, sillä ainoana tavoitteenamme oli miellyttää itseämme, sanoo rumpali Pyry Ojala.

– Punk-asiaa ei ole nyt mukana juuri ollenkaan. Jätettiin itse asiassa kokonaan äänittämättä eräs parin minuutin punk/hc-kaahailu, koska se ei sopinut kokonaisuuteen, kertoo kitaristi Antti Ronkainen.

Follow Nothingilla on enemmän toistoa, rajuutta ja pimeämpiä tunnelmia, lisää basistilaulaja Timo Ketola.

Follow Nothingin julkaisukeikka soi Helsingin Kuudennella linjalla lauantaina 4. helmikuuta. Jos tämä Caskets Open -iltama jää syystä tai toisesta väliin niin keväällä tapahtuu sitten enemmänkin. Orkesteri nimittäin juhlii kymmenvuotista taivaltaan Helsingin Lepakkomiehessä 12.-13. toukokuuta.

– Luvassa on kahden illan verran pelkkiä hyviä bändejä ja ajateltiin silloin soitella vähän vanhempaakin materiaalia juhlan kunniaksi, sanoo Ronkainen.

Eräs Caskets Openin suurimmista innoittajista on ei-niin-yllättäen Black Sabbath ja nythän on niin, että Birminghamin pioneerit nousevat lavalle viimeisen kerran jo mainittuna lauantaina eli 4. helmikuuta. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

– Ihan hyvä päätöshän tuo on, vaikka en olekaan koskaan nähnyt Black Sabbathia livenä. Jotain huhua kuulin, että Tony Iommi tekisi vielä levyn Tony Martinin kanssa. Sen haluaisin kyllä kuulla, miettii Ronkainen.

– Samapa tuo. Mukavaahan se on varmaan eläkkeellekin jo jäädä? Itse en myöskään tarvitse enää yhtään Black Sabbath -levyä tähän maailmaan, sanoo Ketola.