And If They Think That We’re Sick Then Sick Is What We’ll Be / Scream It Loud / Know What You Are Be Proud!
On vuosi 1984 ja Twisted Sisterin Stay Hungry -albumia kehuva mainos pyörii televisiossa (vai oliko se Suosikissa tai Soundissa?). Jaahas, tämä kiekko pitää saada, ajattelee yllekirjoittanut.
Pysytään vuodessa 1984. Sama yllekirjoittanut pääsee lähipäivinä jyväskyläläiseen tavarataloon ja siellähän se Stay Hungry komeilee hyllyssä. Mutta voi: lähisukulaisen kanssa kaupoille lähtenyt pikkupoika ei saakaan tuona päivä ko. albumia, sillä ”rahoitusratkaisuja hallitseva” sukulainen pitää levyn kantta sopimattomana nuorelle pojalle. Sehän herättää kiinnostavan ajatuksen: ”Ahaa, onko tämä bändi ihan oikeasti hurja tai jopa vaarallinen?” Toisin sanoen: loppuelämän kestävä suhde Twisted Sisterin kanssa on solmittu siltä seisomalta. (Eikä sen Stay Hungryn saamiseenkaan onneksi kovin monta ylimääräistä päivää sitten kulu).
Twistari-suhde on toki kevyesti haalentunut menneinä vuosikymmeninä, mutta kun New Jerseyn Ho-Ho-Kusista (!) alunperin tullut yhtye ilmoitti lähtevänsä Forty And Fuck It -jäähyväiskiertueelle, vaihtoehtoja ei todellakaan jäänyt. Tuo homma on nähtävä. Ja kuin tilauksesta Porin mainio Porispere-festivaali ilmoittikin kiinnittäneensä orkesterin. Hurraa!
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Twisted Sister asteli Porisperen estradille lähes klassisessa kokoonpanossaan perjantaina 5. elokuuta kello 23:05. Ainoastaan maaliskuussa 2015 menehtynyt rumpali A.J. Pero oli poissa ruodusta, mutta korvaaja olikin sitten sitä parasta A-ryhmää: rytmilegenda Mike Portnoy.
Jo pelkästään hyväsoundisen keikan alku oli silkkaa murhaa. Vittu, Stay Hungry heti kärkeen! Are you feeling the fire? Are you ready to explode? Vitun jees! (Pahoittelut kiroilusta, mutta Dee Snider käytti ”fuck”- tai ”fucking”-sanaa keikan aikana noin 113 kertaa, joten ehkä mekin kahdesti).
Niin, 61-vuotias loputtoman energinen Dee Snider, tuo Amerikan painos Mike Monroesta. Karisma on kaikkiaan mystinen käsite, mutta Kirjurinluodolla siitä ei ollut puutetta: Snider oli ollut lavalla noin kolme sekuntia, kun hän oli vakuuttanut paikalle vaeltaneen monituhatpäisen yleisön. Toki joku saattaa siellä kotipäätteen äärellä fiilistellä, että yli kuusikymppisen meikatun valkohapsen täytyy näyttää vähintäänkin koomiselta ilmestykseltä, mutta mitä vielä. Älyttömän timmissä kunnossa ollut Snider oli yksinkertaisesti musertavassa iskussa.
The Kids Are Back kakkosena (tuolla meininkiä), Burn In Hell kolmosena. Murhahommat jatkuivat.
Jossakin vaiheessa huomio kiinnittyi muihin, penteleen tiukasti toimittaneisiin musikantteihin. Basisti Mark ”The Animal” Mendoza ja yhtyeen esiasteen jo vuonna 1972 perustanut Jay Jay French näyttävät hellyyttävästi lähinnä rokkaavilta perheenisiltä verrattuna rokkikukko Snideriin, mutta sehän ei haitannut pätkääkään. Jos nelikymppinen yhtye jättää jäähyväisiään niin saa siellä perheenisiäkin olla.
Komeasti tulittaneen ja synttäreitään Porissa viettäneen soolokitaristi Eddie ”Fingers” Ojedan ulkoinen habitus puolestaan oli jostakin edellä mainitun kolmikon välimaastosta. Viileä ukko, ei kahta sanaa. Sinimustapartainen Portnoy taas oli Portnoy, ja mies hoiti ruutunsa arvosanalla kymmenen plus. Ei mitään turhaa kikkailua – joihinkin väleihin toki pieniä jujuja – vaan tuhtia komppausta Twistareiden hengessä.
Palataanpa vielä Snideriin, jonka housujen persuuksissa luki tietenkin S.M.F. Sen lisäksi, että herra lauloi kautta linjan aivan p**keleen hyvin niin positiivista fiilistä pursunnut miekkonen myös piti ”vakavammat hevihommat ja humoristisemmat standup-meiningit” balanssissa muutaman vuosikymmenen kokemuksella. Heavy rock ja sen uskolliset fanit saivat osakseen ylistystä (pilke silmäkulmassa) ja muutamat kollegat taas ottivat nokkaansa kevyttä kritiikkiä (pilke silmäkulmassa).
– Tämä on Twisted (vitun) Sisterin viimeinen kiertue ja tämä on (vittu) viimeinen keikkamme Suomessa… Kenellä muuten on Ozzy Osbournen No More Tours -rundin paita? Kuinka monta (vitun) kiertuetta hän on tehnyt sen jälkeen? Me emme (vittu) sorru moiseen pelleilyyn – nämä ovat jäähyväisemme ja sillä siisti!
Olipa komeat ja lämminhenkiset jäähyväiset.
1984-2016. 32 vuotta Twistaria. Eikä näköjään turhaan. Vittu, kiitos.
