Ozzy Osbourne vihittiin viime kuussa Rock and Roll Hall of Fameen jo toistamiseen. Black Sabbathin laulajana hän pääsi kunniakirjoihin vuonna 2006, ja nyt mies sai tunnustusta myös soolouransa tiimoilta. Ozzyn sooloura on kuitenkin siitä hämärä jakso raskaan rockin historiassa, että kaveri on saanut sen mittaan kosolti tulitukea kaikenmoisilta kovan luokan yhteistyökumppaneilta, eivätkä nämä kaikki ole saaneet ansaitsemaansa kunniaa tekemästään työstä.
Erityisen pahamaineisena esimerkkinä mainittakoon monilla Ozzyn 1980-luvun levyillä soittaneet Bob Daisley (basso) ja Jake E. Lee (kitara). Nämä kaksi ovat myöhemmin kertoneet haastatteluissa, miten he osallistuivat varsin tiiviisti Ozzyn varhaisten soololevyjen sävellystyöhön, mutta manageri Sharon Osbourne käytännössä kiristi muusikot luopumaan kaikista oikeuksistaan kappaleisiin. Ei tainnut mennä ihan reilusti tämä kuvio.
Nyt Daisley vieraili Tone-Talk-podcastin haastattelussa, ja basistilta kysyttiin, miltä tuntui kun Ozzy ei kiittänyt häntä tai monia muita entisiä soittajiaan Rock and Roll Hall of Fame -kiitospuheessaan. Hivenen surulliseksi vetää Daisleyn vastaus.
”Ihan rehellisesti ottaen en odottanutkaan, että tulisin mainituksi, kun ottaa huomioon miten välillämme on ollut pahaa verta. Ja kuinka [Blizzard of Ozz -soolodebyytillä soittanut rumpali] Lee Kerslake ja minut on poistettu valokuvista ja videoilta, ja miten meitä ei mainita kappaleiden tekijätiedoissa, kaikkea sellaista”, Daisley sanoo.
Lue myös: Kuolemansairaan rumpalin toive Ozzy Osbournelle: haluaa tunnustuksen tekemästään työstä
”Eräs tuttuni käytti hyvää vertausta tilanteestani. Hän vertasi tätä kaikkea Elton Johnin ja Bernie Taupinin yhteistyökuvioon, kun Elton sävelsi kaikki kappaleensa ja Bernie Taupin sanoitti ne. Samankaltainen tilanne oli minulla ja Ozzylla. Minä kirjoitin sanoitukset kaikille niille levyille.”
74-vuotias Daisley kommentoi muutenkin Ozzyn kiitospuhetta. Ei näyttänyt kovin hyvältä, basisti sanoo.
”Hän näytti voivan huonosti. Hän näytti onnettomalta. Enkä minä nauti siitä, kun näen ihmisten – olivat nämä keitä hyvänsä – näyttävän kurjilta. Hän varmaan teki vain kaiken välttämättömän”, Daisley tuumaa.
”Sellaista minä odotinkin. En odottanut, että minut olisi mainittu tai mitään. Siitä huolimatta, miten tärkeä rooli minulla oli tai mitä olin mukana tekemässä, en odottanut saavani edes mainintaa. Vaikka olisihan se ollut mukavaa.”