Olikos se jotenkin niin, että muut tekevät mitä osaavat mutta 1980-luvun rokkikukot tekevät mitä huvittaa? Jotain tällaista sananpartta voisi soveltaa Ratt-yhtyeestä tuttuun Stephen Pearcyyn. Tämä 69-vuotiaaksi varttunut solisti vieraili hiljattain Rebel Radion haastattelussa jakamassa aivoituksiaan, ja puhetta riitti esimerkiksi siitä, miten mies hoitaa äänensä avaamisen. Tämähän on tuikitärkeä osa kenen tahansa laulajan rutiinia, jotta äänijänteet pysyvät kunnossa ja laulu luistaa kirkkaammin.
”Minun juureni ovat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun musiikkikentällä. Teen siis samoin kuin Robert Plant ja nämä tyypit ovat tehneet: minä vain laulan”, Pearcy sanoo ja jatkaa:
”Minulla ei ole mitään rutiinia. En pure mitään pyyhettä ja jodlaa itsekseni. Ääniharjoitukseni ovat sellaisia, että juon kupin kahvia, poltan pari tupakkaa, huudan jotain, nauran, juttelen ja olen ylipäätään että jippiaijee. Olen liian kiireinen venyttelemisen ja itseni vetreänä pitämisen parissa.”
Pearcy vakuuttaa vanhoilla päivillään tyytyväisyyttä nykytilanteeseensa. Ratt-miehistön välit eivät ole enää sellaisessa kunnossa, että miehet haluaisivat yhteisiä bändihommia tehdä, mutta Pearcy jatkaa esiintymistä sooloyhtyeensä kanssa.
”Minulla on nyt todella hauskaa. Tämä on silkkaa ratt’n’rollia. Hommat ovat ihan kuin ne olivat meillä aivan alussa. Jos tulet katsomaan jotain keikkaani, se on kuin palaisi Sunset Stripille vuosiin 1983–84. Emme välitä paskaakaan, haluamme vain juhlia. Meillä ei ole käytössä taustanauhoja tai sitä tai tätä. Emme nojaa sellaiseen, vaan haluame vain pitää hauskaa.”