Edesmennyt AC/DC-solisti Bon Scott tunnettiin ankarana juhlijana, jolla ei ollut tapana juuri lasiin sylkeä. Tämä käsitys ei ainakaan hälvene miehen käsin vuonna 1978 Valerie-siskolleen kirjoittamasta kirjeestä, joka tulee huutokaupattavaksi vielä kuluvan viikon aikana.
Scott rustasi kirjeen Pittsburghissa, kun AC/DC kiersi Yhdysvaltoja Powerage-albuminsa promopuuhissa. Sen lähtöhinta on 6500 dollaria ja nuijan alle se päätyy 31. tammikuuta Nate D. Sanders Auctions -huutokauppatalossa Los Angelesissa, Kaliforniassa.
”Tulin juuri länsirannikolta, jossa vietin pari päivää Los Angelesissa tekemässä [tv-ohjelma] Midnight Specialia”, Scott kirjoittaa. ”Kävin toissailtana katsomassa Dougin uutta bändiä, joka soitti La Cantino El Paso -nimisessä paikassa Long Beachilla ja olin tikahtua nauruun. Hän soittaa todella hyvin ja laulaa kuin lintu. En tiedä kertoiko hän tästä sinulle, mutta soitin hänelle muutama viikko sitten kysyäkseni voisiko hän paikata Phillipiä [rumpali Phil Rudd?], joka sai hermoromahduksen ja joutui viettämään paljon aikaa kallonkutistajan pakeilla. Se oli tosi paha juttu, mutta onneksi hän tokeni tarpeeksi nopeasti ettei bändin toiminta häiriintynyt. Jouduimme käsittelemään häntä hetken aikaa silkkihansikkain, mutta hän voi jo ihan hyvin.”
Laulaja pahoittelee verkkaista yhteydenpitoaan ja myöntää, että ”matkustan aina kännissä tai krapulassa, tai, tai… tänäänkin minua vapisuttaa niin pahasti, että pystyn hädin tuskin kirjoittamaan.” Mies kertoo myös joutuneensa lopettamaan soittelemisen, koska ”jouduin liian paljon pakkasen puolelle taloudellisesti. –– Olen käyttänyt jo 130 dollaria tämän viikon palkasta, mutta noin pari viikkoa sitten olin palkkapäivänä bändille 70 dollaria pystyssä. Se on ihan hullua.”
”Hulluus on kuitenkin ainoa tapa pysyä järjissään, jos tiedät mitä tarkoitan”, mies jatkaa. ”Olemme työskennelleet niin paljon sen jälkeen kun viimeksi näimme, että kaikki on yhtä sumua. Meidän on täytynyt reissata maata ympäri ja ämpäri jo varmaan miljoona kertaa ja alan tuntea itseni väsyneeksi ja näyttää melko riutuneelta. Haluaisin vain kirjautua parantolaan kuukaudeksi, mutta tämän rundin jälkeen menemme suoraan Europoppaan ja Englantiin kuukaudeksi ja palaamme sitten tänne talveksi ja uudeksi vuodeksi, joten saatat nähdä minut seuraavan kerran vanhainkodissa. Hiukseni näyttävät ruokottomilta, mutta aion antaa niiden kasvaa ja olla hippi ainakin jonkin aikaa.”
Reissailun kuluttavuudesta huolimatta Scott kertoo kuitenkin olevansa onnellinen. ”En valita, sillä meillä on aina hyviäkin aikoja, myymme paljon levyjä ja teemme ihmisiä iloisiksi, joten eihän tämä nyt niin ikävää voi olla. Menen kotiin äidin luokse vuoden lopulla ja vietän kuukauden rannalla ennen kuin palaan sorvin ääreen. Viimeistelimme muuten livealbumimme muutama viikko sitten New Yorkissa. Minun täytyi uudelleenäänittää noin viisi konserttia, sillä äänenlaatu lauluissa ei ollut tarpeeksi hyvä kitaroiden ja muiden vuodettua mikkiin. Itse olin ihan hyvä (öhöm). Se kuulostaa mahtavalta ja tulee näyttäämään hyvältä joulukuusessa roikkuessaan.”
Lisätietoja Scottin kirjeestä voit käydä tutkailemassa täällä.