Joe Satriani ennätti kertomaan Classic Rockin toimitukselle hieman monenmoisten kitarajumalten yhteisestä G3-kiertueesta. Kiertuekonsepti alkoi vuonna 1996 Satrianin, Eric Johnsonin ja Steve Vain yhteisenä rundina, ja vuosien mittaan sille on ottanut osaa monenlaisia virtuooseja John Petruccista Yngwie Malmsteeniin ja Robert Frippiin. Satrianilla riittää siis jutun juurta siitä, millaisia persoonia nämä soittoniekat ovat.
”Jotkut soittajat ovat hyvin suoraviivaisia. Esimerkiksi minä, Eric ja Steve emme ole kovin vaativia sen suhteen, mitä tarvitsemme ennen kuin nousemme lavalle. Jotkut toiset kuitenkin tarvitsevat vähän enemmän kaikenlaista. Siinä on kaksi ääripäätä. Esimerkiksi Robert Fripp sanoi, että hän ei halua olla parrasvaloissa, hän haluaa istua ja hän haluaa olla lavalla kaikkien muiden takana. Siinä oli siis kysymys tavallaan siitä, mitä kaikkea hän ei halunnut”, Satriani kertoo.
”Sitten on tietysti Yngwie Malmsteen… Siis jos kutsut hänet mukaan, sinun täytyy vain todeta, että ’tiedän mihin olen ryhtymässä’. Yngwien kunniaksi täytyy sanoa, että hän soittaa aina loistavasti ja pistää pystyyn kunnon Yngwie Malmsteen -show’n. Ainoa ongelma on, ettei hän aina kiinnitä huomiota muihin asioihin, mitä lavalla tapahtuu kun hänen osuutensa on ohi. Hän kun ei ole tottunut siihen, ettei hän ole show’n keskipiste.”
”Kiertueen johtajana hengitin silloin vain syvään ja sanoin itsekseni: ’Minun täytyy ymmärtää, ettei Yngwie ole tottunut tällaiseen’. Niinpä häntä kohdeltiin niin hellästi kuin mahdollista. Saatoin esimerkiksi sanoa: ’Kun on Steven soolon aika, älä heitä kitaraasi ilmaan aivan hänen vierellään, koska hän soittaa silmät suljettuina. En halua, että kitara osuu häntä päähän!'”
Mielenkiintoista tarinaa! Lue koko juttu täältä.