Mötley Crüen Nikki Sixx haluaa rikkoa rokkielämään liittyviä myyttejä – ”Ei ole helppoa keskustella asiasta, josta ei haluta puhua”

EPA/Wolfram Kastl/AOP

"Addiktina olemisessa ei ole mitään hohdokasta", sanoo 20 vuotta kuivilla pysynyt basisti.

1980-luvulla Mötley Crüe oli synonyymi villille rokkielämälle, johon liittyi paljon päihteitä, seksiä ja muita rock ’n’ roll -kliseitä. Tänä päivänä 61-vuotias basisti Nikki Sixx, joka oli joskus useita yliannostuksia napannut heroiiniaddikti, on kuitenkin yksi rokkipiirien näkyvimmistä päihteiden vastustajista ja riippuvuuksista eroon pyrkivien tukijoista. Tuoreessa Yahoo Musicin pitkässä haastattelussa Sixx kertoo pitävänsä aiheesta meteliä, koska siitä ei puhuta tarpeeksi eikä häntä kiinnosta pätkääkään, jos joku ei pidä häntä sen vuoksi ”coolina”.

”Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on se, että riippuvuus kasvaa varjoissa eivätkä ihmiset halua puhua siitä. He pysyvät piilossa ja vain ruokkivat riippuvuuttaan ja siksi saamme lukea näistä kammottavista tarinoista joka päivä – ihmisiä kuolee, lääkärit määräävät liikaa lääkkeitä ja niin edelleen. Ei ole helppoa keskustella asiasta, josta ei haluta puhua”, Sixx toteaa.

Pian parikymmentä vuotta kuivilla ollut Sixx haluaa murtaa juuri niitä viinan ja muiden päihteiden kyllästämiä rokkimyyttejä, joiden mukaan hän itsekin parikymppisenä eli.

”Sellainen elämä johtaa arkkuun. Addiktina olemisessa ei ole mitään hohdokasta. Olihan minulla toki hauskaa silloin kun aloin ryyppäämään. 80-luvulla kokaiinia oli kaikkialla, kaikki joivat ja se oli villiä ja hauskaa, hotellihuoneita hajotettiin ja muuta paskaa. Mutta nyt aikuisena ja lasteni vanhempana katson taaksepäin ja mietin, mitä voisin tehdä, jotta saisin murrettua tuon myytin. Ja puhun nyt todellisesta addiktiosta”, Sixx sanoo.

”En koskaan lakkaa puhumasta asiasta. Jos se kyllästyttää, älä lue näitä artikkeleita. Kyllä, tulen edelleen pukemaan nahkahousut jalkaani ja soittamaan Kickstart My Heartia stadioneilla, mutta sisimmässäni tämä on jotain, mitä minun on tehtävä elämässäni. Enkä käsitä, miksi tästä aiheesta on niin vaikea puhua? Ei meidän tarvitse elää häpeässä. Meidän pitää vain lakata elämästä addikteina, sillä ansaitsemme sen. Mielenterveysongelmien ja masennuksen kanssa kamppailevat ovat auttamisen arvoisia, jotta he eivät pidä itsemurhaa vaihtoehtona. Samoin addiktit ovat avun arvoisia, jotta he eivät pidä huumeiden käyttöä ’hohdokkaana’ ja menettävät sen vuoksi kaiken.”

Sixx haluaa osaltaan olla myös poistamassa päihderiippuvaisiin liittyvää stigmaa siitä, että he ovat epäonnistuneet elämässään ja että he ovat addikteja ”omasta tahdostaan”. Sixxin mukaan huumeista irti pääsemisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää antaa oikeanlaista positiivista tukea, jota ei tällä hetkellä anneta tarpeeksi.

”Olin silloin ollut neljä vuotta kuivilla, kun joskus retkahdin. Kukaan ei tarjonnut auttavaa kättä vetääkseen minut ylös kuopasta vaan kaikki alkoivat saman tien heittää lokaa niskaani. Että ’Mikä sinua vaivaa? Sinulla oli homma jo hallussa. Etkö tiedä, että tuo on huonoksi bändille ja fanit tulevat pettymään? Mitä äitisikin ajattelee?’ ja sitä rataa. Onneksi elämässäni oli sellaisia tyyppejä kuin (addiktiospesialisti) Bob Timmins, joka auttoi minua ja muun muassa Rolling Stonesin ja Aerosmithin jätkiä”, Sixx toteaa.

”Kirjoitin aiheesta Accidents Can Happen -kappaleen, koska kun katsoo, miten moni toipuva addikti retkahtaa, luvut ovat mykistäviä. Jos odottaa jotain ahaa-hetkeä, jonka jälkeen ei enää koskaan käytä päihteitä – no, sitä ei luultavasti tule koskaan. Minulta se vaati pari yritystä, mutta en suosittele sit tapaa, koska se voi viedä hautaan.”