Nick Cave kertoi epäonnistuneesta yrityksestä hankkia itselleen ilmaista soitinta – Fanit ottivat vitsiksi tarkoitetun tarinan vähän liian vakavasti

No niin, sehän eskaloitui nopeasti.

Nick Cave esiintyi hiljattain soolona Idiot Prayer -livestriimikeikalla. Lontoon Alexandra Palacessa kuvatulla keikalla Cave esitti kappaleitaan itseään Fazioli-pianolla säestäen. Eräs muusikon fani ihastui pianon soundiin ja kyseli soittimen perään Caven Red Hand Files -sivuston kautta. Cave vastasi fanipostiin ja sanoi itsekin ihastuneensa suuresti Faziolin soundiin. Cave kertoi myös humoristisen tarinan siitä, miten tämä yritti hankkia Fazioli-pianoa itselleen, mutta laihoin tuloksin.

”En ollut koskaan soittanut Faziolia, mutta Idiot Prayer -keikan äänittänyt Dom Monks suositteli minulle sellaista. Heti kun istuin soittimen ääreen, sen lämmin, pehmeä ja vivahteikas soundi puhutteli minua tavalla, johon yksikään piano ei ole aiemmin kyennyt. Ällistyin sen mielettömästä skaalasta. Se kuiskasi minulle. Se karjui minulle. Se oli kaunein soitin, jota olen koskaan soittanut”, Cave pohjustaa.

”Kerroin managerilleni, miten paljon rakastin Faziolia ja muistutin, että minulla on edelleen se sama vanha kiinalainen pystypianon romu, jota olen käyttänyt yli 30 vuotta. Totesin, että olen 63-vuotias ja ehkä minun on aika hankkia itselleni hyvä piano. Ette ehkä tiedä tätä, mutta yksi tunnettuna artistina olemisen eduista on se, että yhtiöt antavat sinulle tavaroita ilmaiseksi ja mitä tunnetumpi olet, sitä enemmän ilmaista roskaa saat – kunhan vain pidät heidän t-paitaansa tai lippistään tai vastaavaa. Mutta koska olen periaatteen miehiä, en ole koskaan hankkinut sponsoroitua soitinta (ja siinä mielessä olen käytännössä ainoa alallani), mutta rakastin Faziolia niin paljon, että sanoin managerilleni, että nyt on aika myydä sieluni.”

”Seuraavana päivänä managerini soitti Faziolin päämajaan Pordenonen maakuntaan Sacileen ja tämä italialaisnainen vastasi. Managerini kertoi edustavansa Nick Cavea ja että tämä haluaa ilmaisen Faziolin. ’Ai se näyttelijä?’ nainen kysyi. ’Ei ei, kun Cave”, managerini toisti. ’Nick Cave? Kuka ihmeen Nick Cave? Mitä sinä haluat?’ No tuota, ilmaisen pianon, managerini sanoi. Nainen löi luurin korvaan.”

”Seuraavana päivänä managerini soitti uudestaan Faziolin päämajaan ja sama nainen vastasi. ’Se on Nick Caven manageri täällä taas, voinko puhua herra Faziolille?’ ’Ette’, vastasi nainen. ’Kuunnelkaa nyt, minun työpaikkani on vaarassa’, managerini aneli. Nainen sulki puhelimen.”

”Fazioli on lämmin, herkkä ja äärettömän hienovarainen, mutta sillä on syvä ja vahva sydän. Sen ääni on täynnä enkelten kyyneliä ja pyhimysten verta ja se sisältää koko universumin. Se on unelmieni piano ja voin vain odottaa sitä päivää, kun iso pakettiauto kurvaa taloni pihaan, managerini istuu pelkääjän paikalla pianon kuvalla varustettu t-paita yllään ja kasvoillaan iso hymy, kun hän huutaa ’Fazioli!’ Siihen asti pieni kiinalaispianoni virnistää minulle huoneeni nurkasta”, Cave veistelee tarinansa loppuun.

Caven huumori ei kuitenkaan ilmeisesti tullut tarpeeksi selvästi esille kaikille faneille vaan väritetty tarina otettiin niin todesta, että pianovalmistajan sähköpostilaatikko täyttyi Caven fanien posteista ja nettiin perustettiin jo rahankeräyskampanjoita, jotta artisti saisi unelmiensa pianon. Touhu eskaloitui siihen pisteeseen, että Cave joutui rauhoittelemaan seuraajiaan myöhemmin Red Hand Files -sivustollaan.

”Näyttää siltä, että fanini ovat reagoineet turhan innokkaasti edellisen julkaisuni tarinaan ja ottaneet Fazioliin yhteyttä ja ’kehottaneet’ heitä lahjoittamaan minulle pianon. Arvostan elettä, mutta minun julkaisuni oli tarkoitettu kevytmieliseksi luettavaksi eikä sitä pidä ottaa ihan tosissaan – esimerkiksi managerini ja ’Faziolin naisen’ kanssa käyty vuoropuhelu oli väritetty huumorimielessä. Faziolilla ollaan säikähdetty postien tulvaa, joten rakkaat ystävät, älkää enää lähetelkö heille meilejä! He ovat loistavaa väkeä”, Cave toppuuttelee.

”Olen myös huomannut, että monet fanit ovat pistäneet myös joukkorahoituskampanjoita pystyy, jotta he voivat ostaa minulle Faziolin. Vaikka tämäkin on uskomattoman huomaavaista ja arvostan sitä, miten paljon ihmiset näkevät vaivaa, jotta saisin itselleni tämän hienon instrumentin, se on täysin tarpeetonta. Kuten Mike Birminghamista totesi, ’Mikset vain osta itse vitun pianoasi, senkin saita paskiainen’ ja hän on ihan oikeassa. Luoja häntä siunatkoon, minun pitäisi tosiaan vain ostaa itse pianoni”, Cave lisää.