Onko se paskaa vai ei?

Siis se Suomea kiertävän laulajan työ?

Niinhän Anna Eriksson, tuo Mana-albumillaan Soundiltakin täydet pisteet napannut laulaja väittää HS:n Kuukausiliitteen jutussa. Erikssonin kommentti entisestä elämästään, jolloin hän ”lauloi muiden tekemiä lauluja ja työllisti bändin” ei jätä paljon jossiteltavaa: ”Täysin paska maailma”.

Okei, keskustelu jatkukoon – ja onhan se jatkunut muun muassa Tuure Kilpeläisen Facebook-sivulla, jossa Erikssonin kommentteja tulkitsevat muun muassa sivun haltija Kilpeläinen: ”Mua suuresti hämmästyttää ja surettaa Anna Erikssonin Kuukausiliitteessä oleva musa-alan ja levy-yhtiöiden parjaaminen. Epäreilua ja valheellistakin myrkyttämistä. Aivan kun se olisi muiden syy, jos omaa visiota ei ole aiemmin ollut. Identiteettikriisin hajua… No, mua ei ole kukaan koskaan ohjaillut yhtiöissä, vaan yhteistyö on ollut kivaa. Aina on saanut tehdä mitä huvittaa.”

Egotripin Knipi: ”Aivan kun se olisi muiden syy, jos omaa visiota ei ole aiemmin ollut”. Ihan samaa mietin itsekin. Hassua että hän puhuu asioista joita itse käsittelin ehkä joskus vihaisena 17 vuotiaana.

Janne Joutsenniemi: ”Kyllä mä mun imaginääristä hattua Annalle nostan suorasanaisen avoimesta puheenvuorosta. Eri artisteilla asiat menee eri tavoin ja jokainen kokee ne tavallaan. Kaikki eivät ole syntyneet leadereiksi vahvan vision kera, osa on vietävissä, suurikin uskoakseni, ja omien kokemustensa kauttahan Anna tätä hommaa peilaa. Prosessi on selkeästi käynnissä, mä komppaan. Ja loppukevennyksenä kuolematon lause nimeltämainitsemattoman (Airdashin) laulajan suusta: ”Ei se katso ikää jos kitisee.”

Joel Melasniemi: ”Saahan sitä nyt koneiston rataskin koneistolle raivota! Tosin sellainen ”no shit, Sherlock” -reaktio oli ensimmäinen, mutta nuo alan lainalaisuudet mitkä Eriksson taipaleellaan on joutunut kohtaamaan ei välttämättä ole kauhean yleisesti tiedossa, joten hyvä että jaksaa pölöttää. Joku semmonen ”oma moga etten viheltänyt peliä poikki aiemmin jos ei kerta huvittanut” -tyyppinen itseironinen loivennus olisi antanut toki kivemman kokonaiskuvan. Nyt tuntuu siltä että vähän kustaan entisten frendien niskaan vaikka nimiä ei mainitakaan.

Lasse Kurki: ”Mun mielestä on mielenkiintoista, että jengi peukuttaa tätä niin mehuissaan ja ovat innoissaan Annan avautumisista, koska mielestäni tämä oli ennen kaikkea surullinen juttu. Tulin Annan puolesta surulliseksi. Artisti, joka on saanut toteuttaa ainakin viimeiset kaksi levyä täysin omilla ehdoillaan, ja kaikki kuitenkin niin pielessä. Mikä oli jutun pointsi? Ihminen, joka vihaa paljon kaikkea, on pettynyt ja käyttää hirveesti energiaa asiohin, joihin ei voi vaikuttaa, ei ole vielä uutinen tässä maassa. Ikävin osa tuota juttua on se, miten se värittää kaikki kollegansa. Me kuluttajatkin ollaan tyhmiä, selkeesti. Jutussa oli kaiken lisäksi useampia asiavirheitä, jotka ovat faktoihin verhottuja subjektiivisia mielipiteitä. Jos tuosta vihasta kumpuaa hyvää taidetta, niin hyvä edes niin! Anna on jossain sanonut, että musiikki on kuollut – en voisi olla enempää eri mieltä aiheesta hänen kanssaan. Maailmassa julkaistaan enemmän levyjä kuin koskaan. Musiikki on monimuotoisempaa kuin ikinä. Maailma on täynnä upeeta musiikkia – listoilla ja listojen ulkopuolella!

Anna Eriksson on puolestaan kommentoinut HS:n juttua ja sen herättämiä reaktioita omalla sivullaan.