13. lokakuuta vuonna 1965 on rockin historian kannalta merkittävä päivä. Tulloin The Who nauhoitti nimittäin musiikkityylin merkkiteosten arvoitettuun joukkoon käytännössä samoin tein pyrähtäneen My Generation -kappaleensa Lontoon IBC Studiosilla. Kappale oli paitsi taiteellinen, myös kaupallinen menestys, sillä julkaisunsa jälkeen se ylsi parhaimmillaan Ison-Britannian singlelistan kakkospaikalle – sija, jota korkeammalle The Who ei sittemmin ole koskaan noussut.
Kappale löytyy myös kärkisijoilta sekä Rolling Stone -lehden 500 Greatest Songs of All Time– että VH1-kanavan 100 Greatest Songs of Rock & Roll -listauksissa. Näiden lisäksi kipale komeilee harvoille ja valituille merkkiteoksille varatulla Rock and Roll Hall of Famen 500 Songs that Shaped Rock and Roll -listalla.
Räkäinen esitys oli ilmestymisaikoihinsa laskettavissa melkoisen rajuksi renkutukseksi, eivätkä vanhemman sukupolven ymmärtämättömyyttä vastaan kapinoineet sanoitukset ainakaan vähentäneet sen herättämää yleistä pöyristyneisyyttä. Erityisesti rivi ”I hope I die before I get old”, aiheutti närää jos jonkinlaista varttuneemman väestön keskuudessa. Toki nykyisin solisti Roger Daltrey ja säveltäjä Pete Townshend lukeutuvat itse erittäin tukevasti ko. kansanosaan, mutta mitäpä tuosta, ikähän on kuitenkin vain numeroita.