Tilhet, pajut ja muut kertoo jo nimellään paljon itsestään. Yhtye on kiltti ja luonnonläheinen, ja sen silmäkulmassa pilkehtii. Musiikki ei ole vakavaa, vaan kevyttä ja viihteellistä, mutta aivan tosissaan Tilhet, pajut ja muut aikoo asettua kotimaisen popin uuteen kärkikaartiin, tyylillisesti ”jonnekin vanhan hyvän ajan iskelmätähtien, Ultra Bran, Egotripin, Anna Puun ja Matti Johannes Koivun välimaastoon”, kuten yhtyeen laulunkirjoittaja Juho Hoikka toteaa. Missio on vahvalla alulla debyyttisingle Puuhevosen istahdettua luontevasti Radio Suomen ja Radio Novan soittolistoille. YleX:n yleisöäänestyksessä bändin tuleva albumi valittiin vuoden odotetuimmaksi.
Laulunkirjoittaja Juho Hoikka on kirjallisuudenopiskelija, joka kertoo haluavansa tehdä hyvää musiikkia, jota jaksaa kuunnella vielä viisikymppisenäkin.
– Musiikin täytyy koskettaa ihmisiä. Muuten ei ole järkeä tehdä laulua. Luotan siihen, että jos laulu koskettaa meitä tekijöitä jollain tasolla, se voi tuntua myös yleisössä, Hoikka toteaa.
– Tekstin ja sävellyksen suhde on aina ollut mulle se tärkein juttu. Siksi laulu onkin hieno laji. Ilman toimivaa dramaturgiaa laulu jää vajaaksi. Sävellys, teksti ja tulkinta tukevat kaikki toisiaan. Yhtään osaa ei tuosta kokonaisuudesta voi irrottaa.
”Jokaisessa kappaleessa on lintu, puu tai jokin muu luontojuttu”
Laulujen tulkinnasta yhtyeessä vastaa muusikoksi valmistuva ja Teatterikorkeakoulussa näyttelemistä opiskeleva Anna-Sofia Tuominen, joka tosin vierastaa tulkinnan termiä.
– Vierastan sanaa tulkita ainakin, kun kyseessä on oma bändi ja kappaleet, joista jokainen on minulle totta. Laulut tuntuvat joka keikalla erilaisilta, ja haluan pitää asian niin. Musiikki on jotain, mikä elää koko ajan, ja laulaminen on tarinoiden kertomista ja tapa olla. En halua ajatella, että tarjoaisimme yleisölle jotakin valmista, vaan jotakin mikä elää ja kommunikoi siinä hetkessä.
Annaa ja Juhoa yhdistää pitkä ystävyys ja nuorina aikuisina jaetut ilot ja surut. Juho kertoo tekevänsä lauluja, jotka Anna voi helposti tunnistaa omikseen. Ensin ne käydään perusteellisesti läpi, ja lopulta Anna esittää ne ominaan. Annan mukaan rehellisyydestä ja luottamuksesta kumpuava suorapuheisuus on kaksikon luovan työn polttoaine.
– Jos Juho tuo minulle biisin, joka ei jollain lailla iske, niin sanon sen suoraan. Tämä toimii myös toisinpäin. On hyvä, että Juho voi kommentoida lauluani miten haluaa. Se, että tunnemme toisemme niin hyvin, synnyttää hienoja biisejä.
Tilhet, pajut ja muut teki levydiilin Kari Hynnisen luotsaaman Suomen Musiikin kanssa, kun Annaan lauluyhtyehommissa tutustunut Jussi Chydenius (Rajaton, Don Huonot jne.) vihjasi bändistä Hynniselle. Vielä nimetöntä debyyttialbumiaan Tilhet, pajut ja muut työstää tuottaja Sampo Haapaniemen kanssa, joka tunnetaan entisenä Egotripin ja nykyisenä Kaihon Karavaanin rumpalina Tuure Kilpeläisen ryhmässä.
– Sampo on tuottanut hienoja juttuja Vesa-Matti Loirista Matti Johannes Koivuun. Koivun Irwin Goodmanin lauluja on niin häkellyttävän hieno teos, ettei saa sanoja suusta ulos! Sampon vankka kokemus ja hyvä tatsi tekemiseen tekee hommista helppoja. Studiossa löytyi heti yhteinen tapa tehdä, ja ajatuksia vaihdettiin hedelmällisellä tavalla. Homma menee niin, että meillä on käsitys siitä, mitä halutaan tehdä, ja Sampo auttaa toteuttamaan sen, Juho kertoo.
Hoikka toteaa itsekin, että Tilhet, pajut ja muut on ”aika pehmeä bändi tässä maailmanajassa”, ja toivoo, että he pääsevät ”yllättämään”. Tilhet-biisin hän naureskelee olevan tunnistettava siitä, että jokaisessa kappaleessa on lintu, puu tai jokin muu luontojuttu.
Yllätysmomentti taisi Tilhien debyyttisinkun kohdalla mennä jo, ja Stalkerkin seuraa tällä kertaa potkun perässä. Tilhet, pajut ja muut on jo varsin reteässä lennossa. Pois alta risut ja männynkävyt. Polku on valittu, ja puita alkaa kaatua. Tervemenoa suosion metsän syvyyksiin!
TILHET, PAJUT JA MUUT – PUUHEVONEN