Mokoma vei suomenkielisen thrashin ilosanomaa Japaniin saakka – Tuomo Saikkonen muistelee hurjan reissun vaiheita

Mokoma South Park -festareilla vuonna 2016.
Sanni Pohjalainen

Mokoma on fiilistellyt viime päivinä sosiaalisessa mediassa paitsi uudella akustisella levyllään myös menestyksekkäällä Japanin-reissullaan. Siinä lyövät suomalainen ja japanilainen hulluus kauniisti kättä, kun suomenkielistä thrashia esittävä bändi matkaa nousevan auringon maahan aivan eri kulttuuriin konsertoimaan. Hyvä!

Kysyimme kitaristi Tuomo Saikkoselta, kuinka reissuun päädyttiin ja millaisia muistoja Kaukoidästä jäi mieleen. Haastattelun lomasta löytyy myös videokuvaa Osakan-keikalta.

Mokoma kiertää tällä hetkellä kotimaata akustisella kiertueella. Tällä viikolla bändin voi nähdä 25.11. Espoon Sellosalissa, 26.11. Tampereen TTT-Klubilla ja 27.11. Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Kuinka päätitte lähteä noin kauas nousevan auringon maahan? Tämä taisi olla uusinta aikaisemmasta reissusta?

”Tämä oli kaikkiaan kolmas kerta. Edellisen kerran soitimme Japanin merkittävimmillä hevifestareilla Loudparkissa kolme vuotta sitten. Tauko meinasi venähtää liian pitkäksi, mutta onneksi lopulta kävi kutsu yhteispohjoismaisen Hokuo Music -showcase-illan päätösnimeksi. Keikkojen ja import-julkaisujen myötä meille on muodostunut Japaniin pienehkö mutta hyvin omistautunut faniporukka. Paikallinen fani päätti myös ryhtyä promoottoriksi ja järjesti meille lisäksi kokonaan oman keikan pienelle klubille Osakaan.”

Muistelen jo lapsena lukeneeni musiikkilehdistä, miten länsimaiset metallibändit ihmettelivät, kuinka japanilainen yleisö on erilaista kuin muualla. Puhuttiin siitä, miten siellä yleisö on hillitympää ja kohteliaampaa, ja miten fanit tuovat bändeille kaikenlaisia lahjoja. Pätevätkö nämä tarinat edelleen?

Olemme saaneet uskomattomia lahjoja niin reissuilla kuin kotiinkin lähetettynä. Monesti lahjat edellyttävää hämmentävän syvällistä perehtymistä saajan mieltymyksiin.
– Tuomo Saikkonen

”Pitää hyvinkin pitkälti paikkaansa. Olemme saaneet uskomattomia lahjoja niin reissuilla kuin kotiinkin lähetettynä. Monesti lahjat edellyttävää hämmentävän syvällistä perehtymistä saajan mieltymyksiin. Minä olen esimerkiksi saanut nimikoidun ramen-kulhon, Napalm Death -paidan sekä eräänlaisen sauna-asun. Olen ilmeisesti jutellut kaikista teemoista lämpimästi julkisesti.”

”Google translate on kovassa käytössä, kun innokkaimmat ottavat selvää suosikkiensa mieltymyksistä. Fanaattisuudesta huolimatta he ovat erittäin kohteliaita ja kaikin puolin upeita tyyppejä. Pidemmän linjan faneista on tullut jo hyviä ystäviämme, jotka pyörittävät esimerkiksi japaninkielistä Twitter-tiliä ja jeesailevat missä vain pystyvät. Korvaamattoman hienoja kohtaamisia.”

Miten japanilaiset ovat komentoineet sanoituksianne?

”Jonkin verran fanit ovat niitä kääntäneet japaniksi ja tehneet tekstitettyjä Youtube-versioita. Kovin paljon en muista tekstikeskusteluja olleen, mutta ilmeisesti kappaleiden sanoma allekirjoitetaan pääpiirteissään. Monet opettelevat sanoja ulkoa onomatopoettisesti ja laulelevat sitten keikoilla mukana. Fanimme ovat tyyppeinä hyvinkin samanhenkisiä kuin Suomessa, joten bändin meininki ilmeisesti välittyy, vaikka osa tekstimerkityksistä katoaakin käännöksessä.”

Mitkä heavybändit ovat Japanissa nyt erityisen kuumaa kamaa?

”Japanilaiset bändit pärjäilevät tällä hetkellä ilmeisen hyvin ainakin nuorison keskuudessa. Erilaiset anime-henkiset ryhmät ja metalcore-pumput tuntuvat olevan kuumaa kamaa. Myös naisvetoiset bändit ovat olleet kovassa huudossa. Nimekkäimpänä varmasti Babymetal. Imago on japanilaisille bändeille kaikki kaikessa. Asut ja meikit on usein viimeisen päälle konseptoituja. Muuten meininki on pitkälti sama kuin täälläkin. He, jotka ovat kuunnelleet Slayeria teininä 1980-luvulla, kuuntelevat sitä edelleen.”

Minkä yksityiskohdan Japanin-reissulta muistat erityisen tarkasti lopun ikääsi?

”Ensimmäisenä tulee mieleen naisfani, joka bailasi hymyilevän innokkaasti eturivissä Osakan-keikalla. Viimeisen biisin koittaessa hän yritti reippaana jatkaa jorailua, mutta posket kastuivat kyynelistä eikä tanssiminenkaan enää onnistunut. Taisi mennä jäähyväishetki tunteisiin.”