Kesällä julkaistu Aurinkoon-biisi sai monet radionkuuntelijat höristämään korviaan. Tekstit, joissa sekoillaan ja naidaan ympäri Pariisia ja siinä välissä ryöstetään pari pankkia, eivät varsinaisesti toteuttaneet formaattiradioiden ajatusta ideaalista radiohitistä. Portinvartijoiden harmiksi biisi viihtyi erittäin hyvin radioaalloilla ja valittiinpa se jopa vuoden kesähitiksi Radio Helsingin toimesta.
Kyseinen yhtye oli tietenkin Atomirotta − nimensä mukaisesti tiivistetty, kompakti versio isolla kokoonpanolla operoivasta Notkea Rotta -retkueesta. Monessa rock-liemessä keitetyn Rane Raitsikan taannoinen liittyminen lähiörap-estetiikkaa tihkuvaan Notkeaan Rottaan tuntui alkuun hieman oudolta, mutta Atomirotan myötä liiton ymmärtää täysin. Raitsikan rento, mutta jämäkkä kitarointi sopii erinhyvin Rotan värikkäiden tarinoiden kehykseksi.
Rock ja rap eivät lähtökohtaisesti ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Musiikin lähihistoriasta löytyy runsaasti varoittavia esimerkkejä molempiin suuntaan kurottavista hybrideistä, jotka ovat lopulta aina tippuneet korkealta ja kovaa. Atomirotta onnistuu tässä vaikeassa yhtälössä niin luontevasti, että Notkeaa Rottaa ei tule lainkaan ikävä. Tämä liitto on tehty kestämään.
