RADIOPUHELIMET: Varmaa hapuilua 1987-2002

Radiopuhelimet on paskan kaupungin betonia syövä Booker T. & The MGs, humalaisen ilkeä Dorothy Parker ja Bad Brains sullottuna yhteen kiukkuiseen pizzarullaan yön pimeinä tunteina. SE on jo vuodesta 1986 lähtien yhdistänyt totaalisen aggressiivisuuden murhaavaan svengiin ja huumorintajuiseen misantropiaan, osana suomalaisen rockin historian ehkä kovinta aikakautta: 80-luvulla kaukana tunkkaisesta valtavirrasta porskuttivat Radiopuhelimien lisäksi 22-Pistepirkko, Shadowplay, Jolly Jumpers, Terveet Kädet, Jimi Tenor… Radiopuhelimet ei ollut koskaan Suomen ”jotakin” eikä vastaavia ilmiöitä ole toistaiseksi maailmaltakaan löytynyt kovin monta. Välillä ulkomailla on hetken elänyt orkesteri, joka hapuilee melko varmasti samalla alueella, mutta Big Blackin, The Jesus Lizardin, Killdozerin ja vastaavien elinkaari on ollut merkittävästi lyhyempi. Jääräpäisyys onkin aina ollut suomalaisen marginaalimusiikin kardinaalihyve. Eikä yksikään mainituista bändeistä ole kyennyt yhtä kiinnostavaan rytmiseen ilmaisuun kuin Radiopuhelimet. Toisin sanoen, kyseessä on aarre. Kahdenkymmenen vuoden rajapyykki kirvoittaa perinteisesti bändeiltä muisteloita. Niin myös näiden mökämaakarien kohdalla. Tänä keväänä Radiopuhelimet julkaisee kirjan, jossa käydään bändin historiaa läpi koko orkesterin yhteisellä pakkasen ja merituulen puremalla suulla. Lisäksi ilmoille pusketaan tämä kahden cd:n kokoelma, joka kattaa bändin tuotannon ensimmäisestä ep:stä viimeisimpään albumiin. Molemmat levyt etenevät kronologisesti alkuaikojen ansioituneesta ja ankarasta paahdosta nykyiseen vieläkin ansioituneempaan, syvälle funkille sykkivällä lihaksella varustettuun ankaraan paahtoon. Kummallakaan levyllä ei missään vaiheessa pistetä pienempää silmään, musiikillisesti tai lyyrisesti. Klassikot seuraavat toisiaan toisiaan kuin sarkastiset sopulit jyrkänteen reunan yli: Säälimättämän ovela mies, Hygienia ja moraali, Oulu on kaupungin nimi, Etelän vetelät, Herra Seksi, Sakramentti-Jaakko ja niin edelleen. Japanilaiset rakensivat keskelle Tansanian tasankoja turisteille tarkoitetun tieverkoston, että safari-valkolaisten peput eivät menisi mustelmille kännyköihin rupattelevien Masai-paimenten ohi porhallettaessa. Tässä on yhtä tasaisen loistavaa jyräystä, mutta tavoite on toinen. Pää menee henkisesti mustelmille. Osta tämä levy. Indoktrinoi lapsesi, puolisosi ja naapurisi.