Huomioiden In Flamesin juuret melodisen death metalin syövereissä, Göteborgin kasvattien kohta kolmekymppinen bändi on tätä nykyä aivan valtava. Hieman perspektiiviä: siinä missä esimerkiksi allekirjoittaneen ensimmäinen In Flames -konsertti tapahtui vuosituhannen vaihteessa Helsingin Nosturissa, on nyt käsissä polttelevan dvd:n performanssi tallennettu neljätoistatuhatta henkeä vetävän Scandinavium-hallin lehtereiltä.
Musiikillista nahkaansa alituisesti luova yhtye siirtyi, kriitikoiden päinvastaisista ennusteista huolimatta, viimeistään uusimman albuminsa myötä superbändisarjaan, eikä sen livemenoa seuratessa juuri tee mieli kysyä miksi.
Itse tapaan lähestyä livetallenteita audioraidan kautta, ja jos homma toimii äänen puolesta, visuaalinen anti on miellyttävä bonus. Soiton ja yleisön yhteispeli tärisee kuuloelimiin parhaassa mahdollisessa tasapainossa, ja pistää kakistelematta kuuntelemaan useamman kerran uudestaan.
In Flamesia ei ole miehistönsä puolesta kummoisilla karaktääreillä siunattu, vokalisti Anders Fridénin vuosi vuodelta lisääntyvää sarkasmintäyteistä piilovittuilua lukuun ottamatta. Sen sijaan illan tähti on loputtoman hittikavalkadin ohella valosuunnittelija, jonka aivoitusten ansiosta eteen sataa komein välkeshow mitä metallikeikoilla on mahdollisesti koskaan nähty.
