WALTARI: Rare Species

Rare Species on Kärtsy Hatakan ynnä kumppaneiden paluu ns. rokimpaan ilmaisuun. Yhteistyö Jorma Uotisen ja Suomen Kansallisoopperan kanssa on historiaa, sen sijaan bändiin on palannut edelleen myös Kreatorissa paahtava alkuperäiskitaristi Sami Yli-Sirniö. Rumputuolilla istuu uusi kasvo Mika Järveläinen, mutta siihen Waltarin tuoreherkut sitten tyrehtyvätkin.

Avausraidat One Day ja Life Without Love ovat ihan kelpoja hardrock-ralleja, joista eritoten jälkimmäisen kaupallisuuskin kuulostaa piristävältä. Tästä eteenpäin Waltari alkaa kuulostaa aivan liikaa itseltään – on vähintäänkin huolestuttavaa kun "uutta" ilmettä aletaan hakea vocoderisoidulla laululla, jonka uutuudenviehätys karisi tuottajien lähes väkipakolla ympätessä kyseistä efektiä levyihinsä Cherin jymyhitin jälkeen.

Eipä näissä Kärtsyn vokaaliosuuksissa muutenkaan kovasti hurraamista ole; My Painin rapit kuulostavat köyhän hevarin Run DMC -yritelmiltä ja viimeistään levyn päättävä medley saa vähäturkkisemmankin karvat pystyyn.

Megadethin Symphony Of Destructionin ja 2 Unlimitedin No Limitin yhdistäminen on juuri niin väkisin päälleliimattua kuin arvata saattaa. Rallikuskimpi englanninkielen lausuminen ei myöskään kohota potpurin arvoa.

Soitannollisesti näinkin tyrnävä porukka jytäisi vakuuttavammin ilman vanhanaikaisia teknobiittejään ja parin sentin faithnomoreiluaan. Vanhassa linjassa kuitenkin pysytään, josta ylimääräinen sitkeyspiste.