Melodisen heavy metalin ja tarttuvan hard rockin maailmoissa viihtyvän Altarian tarina ulottuu 2000-luvun alkupuolelle. Tuolloin basisti Marko Pukkila ja rumpali Tony Smedjebacka päättivät pistää pystyyn uuden yhtyeen.
– Kirjoitimme aluksi kourallisen kappaleita, ja biisit soundasivat sen verran lupaavilta, että päätimme tehdä huolellisen demonauhan. Seuraavaksi kysyin Sonata Arcticassa tuolloin vaikuttaneelta Jani Liimataiselta, huvittaisiko häntä soittaa nauhan kitaraosuudet, ja huvittihan häntä. Pian eteen tuli jokunen esiintymistarjous ja Jani lupasi hoitaa keikatkin. Eipä aikaakaan, kun meillä oli kokoonpano muutenkin kasassa ja taskun pohjalla komeili myös levytyssopimus, muistelee Pukkila.
Miten Nightwishin Emppu Vuorinen päätyi Altarian toiseksi kitaristiksi vuosiksi 2002–2004?
– Tarvitsimme keikoille toista kitaristia tai kosketinsoittajaa. Empun kanssa tuli sitten puhetta, että meillä olisi tarvetta kuusikielisen taitajalle. Emppu lupautui mukaan saman tien, sillä Nightwish oli tuolloin tauolla, sanoo Pukkila.
– Vaikka Jani ja Emppu soittivat tahoillaan isoissa bändeissä, he olivat myös Altarian varsinaisia jäseniä, ja kumpikin herra otti osaa muun muassa ensimmäisen albumin (Invitation, 2003) nauhoituksiin. Mutta niinhän siinä sitten myöhemmin kävi, että Empun ja Janin aikataulut muuttuivat niin kiireisiksi, etteivät he enää pystyneet soittamaan Altarian riveissä.
Neljän pitkäsoiton – Invitationin lisäksi Divinity (2004), The Fallen Empire (2006) ja Unholy (2009) – julkaisun jälkeen Altaria vetäytyi hiljaiselon maailmaan. Tarinan ensimmäinen osa sai juhlallisen päätepisteen Nummirockissa kesällä 2016, kun Altaria soitti mittavan jäähyväiskeikan.
– Estradille nousivat kaikki yhtyeen vanhat jäsenet lukuun ottamatta Emppua, joka ei päässyt tuolloin Nummijärvelle. Lauteilla oli muun muassa kolme kitaristia ja mikrofoniin tarttui neljä eri laulajaa. Bändi oli ollut tuossa vaiheessa jo hyvän aikaa telakalla, ja halusimme lopettaa yhtyeen uran näyttävästi.
Toisinhan siinä taas kerran kävi – uuden tulemisen ensimmäiset siemenet iskettiin nimittäin maahan jo ”viimeisen keikan” tunnelmassa.
– Nummirockin-keikka sujui hyvin: jengi diggasi meiningistä nyrkit pystyssä ja meillä oli hemmetin hauskaa myös bändin kesken, kertoo Pukkila.
– Aloin sitten konsertin jälkimainingeissa miettiä, että voisiko Altaria sittenkin aktivoitua uudelleen. Kyselin herrojen kiinnostusta, ja kyllähän intoa tuntui löytyvän joka suunnalta. Eipä aikaakaan, kun allekirjoitimme saksalaisen Reaper Entertainmentin kanssa sopimuksen Divinityn uudelleenjulkaisusta. Samaan hengenvetoon Reaper ehdotti myös täysin uuden studioalbumin tekemistä, ja vastasimme myöntävästi.
Kuusitoista vuotta sitten julkaistu Divinity on tyylikäs, melodinen heavy metal -albumi, ja monessa liemessä keitetyn Taage Laihon laulu on taas kerran komeaa kuultavaa. Divinity ansaitsee uuden tulemisen ilman kahta kysymystä, ja levyn remasteroitu versio ilmestyykin 27. maaliskuuta.
– Diggaan albumista edelleen itsekin. Eräs mielenkiintoinen puoli on se, että Divinityllä on paljon kosketinsoittimia, vaikka meillä ei tuolloin ollut kiipparistia lainkaan, nauraa basisti.
– Unchain the Rain -avausraitaa on kuunneltu esimerkiksi YouTubessa yli 1,2 miljoonaa kertaa, ja kai se kertoo jonkinlaisesta kiinnostuksesta. Hah hah!
Entä uusi materiaali sitten?
– Tosiaan, meillä on levyllinen tuoreita biisejä, ja rumpuosuudet ovat jo tallessa. Tarkoitus olisi saada albumi kokonaan purkkiin huhtikuuhun mennessä, ja sen julkaisu tapahtuu ensi syksynä.
Altaria ja King Company tekevät myös Suomen-kiertueen, ja yhtyeet soittivat huhtikuussa 9.4. Tampereen Jack the Roosterissa, 16.4. Helsingin On the Rocksissa, 17.4. Salon Hometownissa ja 24.4. Rauman Brummissa.
– Odotamme keikkoja kovalla innolla, sillä tosiaan, Altaria ei ole esiintynyt sitten vuoden 2016!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/20.
