The 69 Eyes
Like
On pienoinen ihme, ettei The 69 Eyesista ole aiemmin julkaistu historiikkia. Kerrottavaa ainakin olisi riittänyt. Toisaalta kirjan julkaisu osuu nyt aikaan, jolloin bändi elää ainakin joidenkin mielestä uutta nousukauttaan ja pystyy jättämään lukijat mukavasti positiiviseen poreiluun.
Timo Kalevi Forss on nimennyt opuksen osuvasti. Mitään ylä- tai alaotsikoita ei todellakaan kaipaa, sillä teos on erittäin kattava biografia sekä bändin että sen jäsenten historiaan ja vähän nykyhetkeenkin. Forssin teksti on sujuvaa, mistä kiitos kuuluu myös bändin jäsenille, jotka ovat puheliaita veikkoja, vaikka bändin imagosta on voinut saada toisenlaisen käsityksen. Forss esittelee varsin tarkasti bändin eri vaiheet. Tarinassa on paljon tuttua, mutta myös paljon uutta. Lukemalla selviää muun muassa se, miksi kitaristin ei kannata lähteä metsästämään ilman puhelinta huikopalaa Amerikassa. Lisäksi kirja käy läpi ne huonommatkin ajat kaunistelematta, mutta myös mässäilemättä.
Vuonna 1989 perustettu The 69 Eyes on toiminut samalla kokoonpanolla yli 30 vuotta. Bändin tarinaa voikin lukea eräänlaisena ohjekirjana siihen, miten bändille rakennetaan kestävä ura ja miten bändi pidetään kasassa vaikeuksistakin huolimatta. Ilmeisesti juuri aika on tekijä, joka on suojellut yhtyettä. Bändi ehti soittaa vuosikaudet, ennen kuin suuri suosio tuli. Näin ollen menestys ei päässyt nousemaan päähän. Toisaalta yhtye pystyi suhtautumaan realistisesti reilu kymmenen vuotta sitten alkaneeseen niin sanottuun laskukauteen ja selviytymään sen yli.
Kirjan loppupuolella Forss keskittyy pureutumaan siihen, mikä on The 69 Eyesin koossa pitävä liima. Eräs merkittävä tekijä on varmasti se, että yhtyeen jäsenillä on elämää myös bändin ulkopuolella ja he ovat pystyneet pitämään jalkansa maassa silloinkin, kun pyöritys on äitynyt villiksi. Valitettavan harvoilla riittää paukkuja samaan, mutta The 69 Eyes onkin ihan omanlaisensa porukka.
Teksti: Marko Säynekoski
Arvio on julkaistu Soundissa 8/23.