Haastattelu: Hooded Menace pisti kasarivaihteen silmään – King Diamond ja W.A.S.P. ovat doom-levyllä läsnä

Joensuulaissyntyinen Hooded Menace meni ja teki yhden vuoden kovimmista death/doom-levyistä. Timo Isoaho jututti yhtyettä Soundiin 8/21.

Joensuussa vuonna 2007 perustettu death/doom metal -yhtye Hooded Menace julkaisi kuudennen pitkäsoittonsa elokuun lopulla. The Tritonus Bell on tarttuvia melodioita ja painavia riffejä ansiokkaasti sekoittavan ryhmän kasarihenkisin studioalbumi tähän mennessä, mutta aivan liian pitkälle meneviä tulkintoja tästä lausunnosta ei silti kannata tehdä. Kyllä vain: Poisonin, Cinderellan ja kumppaneiden taajuuksista ollaan edelleen varsin kaukana.

The Tritonus Bell -otsikko syntyi levyn kansitaiteen innoittamana. Oli meillä myös humoristinen työnimi Tyrants of Doom, mutta pokka ei riittänyt ihan tuollaiseen pullisteluun. No, laitettiin se sitten mukaan erääseen paitamalliin, sanoo kitaristi Lasse Pyykkö.

– Kun aloimme hahmotella The Tritonus Bellia, ajatus kasarivaikutteiden lisäämisestä löytyi joltakin ”toivelistalta”, mutta eihän säveltäminen mitään pizzan tekemistä kuitenkaan ole… No, pari uutta biisiä antoi sitten suuntaa tuoreelle materiaalille ja kyllähän sitä ”kinkkua” sitten alkoi ilmestyä pohjien päälle. Toisin sanoen King Diamond ja Mercyful Fate sekä vanhat tutut Ozzyt ja Diot huhuilevat Tritonus Bellin raidoilta, mutta toki Hooded Menacen heavy / death / doom -raastimen läpi suodatettuna.

Kivisilta King Diamondin suuntaan jykevöityy entisestään, kun vilkaistaan Tritonus Bellin tekijätietoja. Levyn on nimittäin tuottanut, miksannut ja masteroinut King Diamondin pitkäaikainen kitaristi Andy LaRocque.

– Kappalemateriaali vaati aiempaa selkeämpää ja tiukempaa kitarasoundia. Ei siis mitään pörinää vaan kunnon hevisoundia. Sitten muistui mieleen, että Andy LaRocquella on studio – kysytäänpä häneltä. Ajatus muuttui todeksi ja Andy pistikin kitaroiden sekä muiden elementtien soundit kohdalleen, sanoo Pyykkö.

– Olihan se kieltämättä hieman outoa, että muusikko, jonka biisejä ja soittoa on tullut diggailtua lapsesta saakka, työsti Hooded Menacen levyä äänittämällä kitaroita jo Abigail-kiertueella käytetyn custom-kaapin kautta. Siisteintä oli silti ehkä se, että Andyn kanssa työskentely oli äärimmäisen helppoa ja esimerkiksi kaikenlainen ylimielisyys loisti täydellisesti poissaolollaan.

Ja kun Hooded Menace kerran lähti tarpomaan kasaripoluille, matkaa ei tietenkään jätetty puolitiehen. Tämän vuoksi mukana on luita rikkova versio W.A.S.P.-yhtyeen ensilevyltä löytyvästä The Torture Never Stops -kappaleesta.

– Ajateltiin alleviivata tätä kasarihommaa versioimalla jotain sen ajan klassikkobändiä. W.A.S.P. on kollektiivinen suosikkimme, joten asiasta ei tarvinnut vääntää. The Torture Never Stopsista löytyy hieno ja tarttuva riffi eikä laulu ole liian melodista, joten biisi kääntyi melko hyvin meidän näköiseksi. Sitten vielä lisättiin joitakin harmonioita kitarajuttuihin ja siinä se oikeastaan olikin.

Katsotaanpa myös isompaa kuvaa Hooded Menacen matkaan liittyen. Yhtye saa nimittäin ensi vuonna täyteen viidentoista vuoden merkkipaalun.

– Niinhän se taitaa olla! En ole ajatellut koko asiaa, joten mielessä ei ole mitään juhla-aikomuksia – ainakaan vielä. Täytyy olla joka tapauksessa tyytyväinen, sillä hommassa on ollut jatkuvuutta ja bändi on mennyt koko ajan taiteellisesti eteenpäin. Ja tosiaan, teini-iässähän tässä vasta ollaan… Hah hah!

Entäpä tulevat suunnitelmat esimerkiksi keikkailun suhteen?

– Ollaan treenattu keikkasetti kaiken varalta, mutta mitään sen kummempaa kerrottavaa esiintymisten suhteen ei ole. Ehkä soitamme livenä taas jonakin päivänä, ehkä emme!

Teksti: Timo Isoaho
Artikkeli on julkaistu Soundissa 8/21.