Onko sinulla mitään tarinoita liittyen Children Of Bodomiin? Slayer kiersi muutamankin kerran COB:n kanssa.
– Niihin aikoihin, joskus 2006–2007, en ollut tien päällä kovinkaan sosiaalinen kaveri. Minulla oli ongelmia henkilökohtaisessa elämässäni, ja kun en ollut lavalla, vietin aikaa lähinnä hotellilla tai kiertuebussissa. Tästä huolimatta hengailin Bodom-herrojen kanssa pari kertaa. Ainakin Alexi Laiho oli paikalla, sillä me puhuimme intensiivisesti vanhoista amerikkalaisista autoista. Alexi todella rakasti vanhoja jenkkirautoja.
Eräs toinen suomalaisyhtye on sinulle huomattavasti läheisempi. Nimittäin Apocalyptica.
– Totta. Olen tehnyt Apocalyptican kanssa monia hienoja juttuja. Soitin heidän kanssaan livenä ensimmäisen kerran jo vuonna 1998, ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Olen esimerkiksi nauhoittanut Helsingin Finnvox-studiolla rumpuosuuksia Apocalyptican biiseihin.
– Täytyy sanoa, että vuosien aikana minua on pyydetty mukaan hyvin monenlaisiin juttuihin, mutta en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut vierailemaan joillakin… tavallisilla levyillä. Apocalyptican konsepti taas on ollut alusta asti hyvin uniikki, ja juuri tämän vuoksi olen tehnyt yhtyeen kanssa mielelläni yhteistyötä.
– Siitä tulikin mieleen: minulla ja vaimollani Paulalla on projekti nimeltään Venamoris. Työskentelemme parhaillaan toisen albumimme kimpussa, ja mukaan on tulossa myös eräs lainabiisi. Pyysin Eicca Toppisen soittamaan kappaleeseen selloa, ja hän teki älyttömän hienoa työtä. Kuulette sitten myöhemmin.
Vaikka olet soittanut vuosien aikana hyvin monenlaista musiikkia, Venamorisin alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy Drown In Emotion pääsi kieltämättä yllättämään.
– Aika moni on sanonut samaa. Että mitä hemmettiä, Dave Lombardo ja hänen vaimonsa julkaisevat ”tunnelmallisia pianoballadeja”… Mutta miksi ei? Musiikki on musiikkia, ja musa on minulle suunnilleen kaikki kaikessa!
– Soitan rumpuja edelleenkin lähes päivittäin. Kun istahdan settini ääreen, en todellakaan luukuta jotakin Angel Of Deathia. Ei, saatan tarttua vaikka suteihin, ja sitten alan soittaa jotakin hädin tuskin kuuluvaa. Kun soittaa aivan hiljaa, saattaa kuulla rumpujen laulavan.
Vielä yksi juttu liittyen Slayeriin. Sinun ja bändin tiet erkanivat vuosien varrella monta kertaa, mutta vuonna 2013 tapahtuneen kitkerän eron jälkeen paluuta ei enää ollut.
– En muistele sitä aikaa. Jos takavuosina on tapahtunut jotakin ikävää, en halua velloa niissä tunnelmissa. Mitä hyvää siitä voisi seuraat? Olen luonteeltani positiivinen tyyppi, ja katson aina eteenpäin.
Slayer päätti uransa 2019. Herättikö tämä mitään sen kummempia tuntemuksia?
– Eipä juuri. Tom halusi lopettaa jo joskus 2010-luvun alkupuolella, joten bändi sinnitteli lopulta yllättävänkin pitkälle. Itse taas en ole miettinyt eläköitymistä vielä kertaakaan. Miksi ihmeessä lopettaisin? Minä rakastan näitä hommia.
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 5/23.