Reilu tunti sitten puhelin alkoi elämöidä. "Jens Johansson soittaa", vilkutti näyttö. Kosketinmies ilmoittautui kotoaan New Yorkista arpoen, lähteäkö katsomaan junalla Nightwishin keikkaa Poughkeepsieen.
Asiaakin miehellä oli. Hän ja Stratovariuksen muut jäsenet olivat saaneet valmiiksi jonkun aikaa pyörittelemänsä vastineen Timo Tolkin taannoiseen lausuntoon. Haluaisinko lukea sen läpi ja kommentoida ennen julkaisua? Totta kai. Suostuisiko nelikko puolestaan siihen, että käännän tekstin hät’hätää ja nostan sen Soundin sivuille, jotta suomalaiset fanit saisivat lukea tekstin äidinkielellään? Mikäs siinä.
Joten tässä seuraa asianosaisten luvalla Jens Johanssonin, Timo Kotipellon, Jörg Michaelin ja Lauri Porran vastine Timo Tolkille.
Tolkkia motivoi ahneus
Timo Tolkki julkaisi 2.4. lausunnon. Stratovariuksen muut jäsenet haluaisivat nyt kertoa asian toisen puolen. Toisen ihmisen näkemyksen kanssa ei voi kiistellä, mutta oman kantansa voi tehdä selväksi.
Timon kuvaamia asioita – vastakkainasetteluja, tappeluja, epäpätevyyttä, kitkaa, kielteisyyttä, vihamielisyyttä, mielenkiinnon puutetta, musiikillisen osaamisen puutetta tai epäystävällisyyttä – ei ilmennyt yhtyeessä koskaan. Hän rakensi oman rinnakkaistodellisuutensa seuraavista yksinkertaisista ja itselleen kivuliaista asioista:
1) yhtyeen liikevoima on hidastunut vuodesta 2004 lähtien.
2) vuoden 2004 mediakaaos sai hänet menettämään arvostusta ja luottamusta sekä yhtyeen sisä- että ulkopuolella.
3) Stratovariuksen levy-yhtiö Sanctuary Records on ollut vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa vuodesta 2005. Tämä pakotti meidät aloittamaan oikeustoimet vuoden 2007 alussa.
Jos luotaa elämäänsä muiden ihmisten silmien läpi, madaltuva myynti ja oletus aseman heikentymisestä johtavat kirvelevään henkilökohtaiseen nöyryytykseen.
Muut surulliset seikat ovat kuitenkin täyttä totta. Oikeustaistelu vei meiltä mahdollisuuden äänittää uusi levy ja sitoi kätemme taloudellisesti. Timoa motivoi omiin tekoihinsa ahneus, eivät ystävyyteen tai taiteeseen liittyvät asiat.
Kesällä 2007 hän esitteli meidän yhdessä rahoittamamme ja äänittämämme Stratovarius/Revolution Renaissance –demot Frontiers Recordsille solmien yhtiön kanssa soolohanketta koskevan levytyssopimuksen. Uskomatonta mutta totta, hän lupasi Frontiersille voivansa (ja aikovansa) yksin laittaa Stratovariuksen jäihin oman hankkeensa markkinoinnin helpottamiseksi. Tästä hyvästä Timolle maksettiin 154 000 dollaria.
Kaiken tämän hän teki meidän selkiemme takana, sillä lakijuttu Sanctuaryn kanssa oli kesken ja asianajajan laskupino kasvoi kasvamistaan. Tähän päivään tultaessa hänellä ei ole ollut munaa kertoa meille suoraan, mitä meni tekemään. Kokosimme palapelin hänen lehdistötiedotteistaan ja erinäisistä email-viesteissä ilmi tulleista asioista.
Lokakuussa hän lähetti meille emailit, joissa ilmoitti haluttomuudestaan jatkaa yhdessä. Pidimme ratkaisua melkoisen tunteettomana, olemmehan olleet saman yhtyeen jäseniä 12 vuotta. Hän selitti olevansa väsynyt Stratovariukseen ja keskittyvänsä muihin asioihin, kuten oopperaansa. Meille oli jo jonkin aikaa ollut täysin selvää, miten paljon hän esiintymistä inhoaa.
Frontiersin kanssa solmimastaan sopimuksesta hän ei maininnut sanallakaan, mikä asetti meidät kaikki hyvin suuren taloudellisen uhan alle. Hän pyysi selvin sanoin, ettemme ottaisi häneen yhteyttä ja yrittäisi kääntää hänen päätään. Tätä pyyntöä kunnioitimme. Myöhemmin hän teki ison numeron siitä, miten kukaan ei edes yrittänyt saada häntä muuttamaan mieltään.
Kuluvana vuonna Sanctuary vihdoin ilmoitti halustaan sopia asiat, mutta Timon lausunto yksin pilasi suunnitelman. Tämän seurauksena harteillemme lankesi 54 000:n dollarin velka. Kokonaistappiot nousevat noin 346 000:teen dollariin. Hänen lausuntonsa ajoitukselle ei ollut mitään muuta perustelua kuin omituinen uskomus, että se edistäisi hänen sooloprojektinsa markkinointia. Hänen tekonsa oli itsekäs, typerä ja enemmän kuin suuri pettymys, koska me kaikki olimme keskenämme taloudellisesti samassa jamassa vielä vuonna 2004.
Tammikuun lopulla hän yllättäen kysyi, haluaisimmeko soittaa rivimiehinä R.R:n levyllä (, joka siis olisi käytännössä muuttanut koko sooloprojektin taas Stratovariukseksi) ja tehdä vielä yhden kiertueen kokoonpanolla, jossa Jari soittaisi bassoa. Syynä olivat ilmeisesti oopperaprojektin aiheuttamat taloudelliset ongelmat. Ja hyvin pian hän kuitenkin veti tarjouksensa takaisin.
Lyhyesti todeten kyse ei siis todellakaan ole siitä, miten kihisevä tyytymättömyys johtaa viisaaseen ja kunnioitettavaan ratkaisuun. Niin ikään kyse ei ole lapsellisuudesta. Kyse on Faustin tarinasta, hulluudesta, erään orkesterin hitaasta mutta vääjäämättömästä rappiosta ja ennen kaikkea jostain hyvin arkisesta: Kyse on paatuneesta narsistista, joka menee konkurssiin ja puukottaa selkään niitä ystäviään, jotka ovat pelastaneet hänet muutamaa vuotta aiemmin.
Toivottavasti tämä selventää tilannetta edes jossain määrin. Pahoittelemme, jos teksti tuntuu keskittyvän bisnessontaan huumorin ja musiikin kustannuksella. Mutta tämä oli meille paitsi kammottava isku, myös suuri pettymys.
Haluaisimme kiittää fanejamme, jotka ovat tehneet matkasta tekemisen arvoisen ja kaikesta huolimatta myös Timoa menneistä hyvistä hetkistä ja hienosta musiikista.
Täten haluamme tehdä selväksi, että olemme täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja aiomme jatkaa musiikin tekemistä yhdessä – koska välitämme toisistamme ja faneistamme. Suunnitelmamme ovat suuret, ja muutaman kuukauden kuluttua luvassa on hyvin kiinnostavia uutisia!
– TK, JM, JJ, LP (Stratovariuksen nykyiset jäsenet)
Suomennos: Petri Silas, Copyright: Soundi (osittainkin lainatessa lähde mainittava)